Archive for the 'Paikat ja paikannimet' Category
Heinäkuu 3rd, 2010 by Vesti
Tyrvääläinen tryki pidetään tänään kolmatta kertaa Vanhan kirjallisuuden päivillä. Tervetuloa Sylvään koulun auditorioon kello 15.00 alkaen.
Pääaiheena on Sanna Kauniston uutuuskirja “2,5 metriä korkeat vuoret ja muut tyrvääläiset maankohoumat jyrkimmistä ahteista mitättömimpiin pättäröihin”.
Tyrvääläiset vuoret ovat pääosin todella mitättömiä. Tämä kävi hyvin selväksi, kun kirjapaino lähetti kirjalaatikot kohti Sastamalaa. Kuljetusliike hukkasi vuoret kokonaan näkyvistään muutamaksi päiväksi. Perjantaiaamuna 2.7. ei edes tiedetty, ovatko vuoret terminaalissa Tampereella vai Helsingissä. Olivat niin hyvin piilossa muiden laatikoiden takana.
Sanna Kaunisto puhuu siis kirjansa aiheesta trykissä. Ennen Sannan puhetta katsellaan hetki viime vuoden kirjapäivillä julistetun valokuvakisan - “Tyrvään murteen sanakirja epätodennäköisessä paikassa” - satoa ja luetaan yksinvaltaisen tuomarin päätöksiä.
Toukokuu 31st, 2010 by Vesti
Reilun kuukauden päästä Vanhan kirjallisuuden päivillä ilmestyvä Sanna Kauniston kirja “2,5 metriä korkeat vuoret” on piakkoin menossa painoon. Tässä vähän esimakua: yllä etukansi ja alla takakannen teksti.
Tyrväällä on miltei 200 vuorta - mutta vain yksi ainoa yltää
juuri ja juuri vuoren geologiseen vähimmäiskorkeuteen,
50 metriin. Matalimmat tyrvääläiset vuoret ovat vain
2,5-metrisiä. Pienimmät vuoret mahtuisivat siis lähestulkoon
nykytyrvääläisten olohuoneisiin. Tai olisivat yhtä korkeita
kuin pisin suomalainen oli pitkä. Tai olisivat samankorkuisia
kuin miesten korkeushypyn maailmanennätys…
Tässä kirjassa tarkastellaan, kuinka historiallisen Tyrvään alueen
maankohoumien nimet todellisuudessa vastaavat kohteitaan.
Onko Isovuori siis oikeasti iso tai Korkeemäki korkea?
Millainen on minikokoinen vuori? Entä mikä on Tyrväällä niin
tavallinen ahde? Retkellä Tyrvään huippupaikoille ja nimien
juurille selviää, mikä on Tyrvään vuorille, mäille ja kallioille
tyypillistä.
Oman kotiseudun maastot ja maisemat ovat kirjoittajalle,
filosofian maisteri Sanna Kaunistolle tuttuja. Entinen kilpasuunnistaja
houkuttelee myös lukijan lähtemään löytöretkille
luontoon. Kaunisto esittelee karttojen, valokuvien ja reittiehdotusten
avulla joukon viehättävimpiä ja kiinnostavimpia
kohteita, joille jokaisen tyrvääläisen kannattaisi nousta.
Kyllä mäki velkansa maksaa, kunhan kulkija kävellä jaksaa!
Huhtikuu 16th, 2010 by Vesti
Missä sellaisia on?
Tyrvään alueella, neljäkin kappaletta.
“2,5 metriä korkeat vuoret” on otsikkona kirjalla, jonka Warelia seuraavaksi julkaisee.
* * *
Alla pääosa kirjan ennakkotiedotteesta:
Rikas tyrvääläinen paikannimitutkimus rikastuu entisestään Vanhan kirjallisuuden päivillä 2.7.2010. Silloin ilmestyy filosofian maisteri, äidinkielenopettaja Sanna Kauniston teos tyrvääläisistä maankohoumien nimistä. Kirja on perusteellinen ja viihdyttävä matka historiallisen Tyrvään alueen maankohoumien juurille.
Kauniston kirjan koko nimi on ”2,5 metriä korkeat vuoret ja muut tyrvääläiset maankohoumat jyrkimmistä ahteista mitättömimpiin pättäröihin. Retkiä huippupaikoille ja nimien juurille”. Monipuolisten karttaleikkeitten ja valokuvien elävöittämän kirjan julkaisee Kustannusliike Warelia.
Vammalalaiset urheiluihmiset tuntevat Sanna Kauniston (os. Kurki) entisenä kilpasuunnistajana. Tässä kirjassa maastoa ja karttoja rakastava kielentutkija selvittää yksityiskohtaisesti, kuinka tyrvääläiset maankohoumat todellisuudessa vastaavat niille annettuja nimiä.
Selviää muun muassa, että vaikka Tyrvään alueella on epätavallisen paljon vuoriksi nimettyjä kohoumia, vain yksi ainoa, Kotovuori, yltää vuoren geologiseen vähimmäiskorkeuteen eli 50 metriin. Tyrvääläisten ”vuorista” neljä on korkeudeltaan vaivaiset 2,5 metriä.
Kaunisto on poiminut hyvin tuntemansa seudun maisemista joukon kiinnostavimpia ja viehättävimpiä kohteita, joille lukijankin kannattaisi nousta. Kirjassa on myös valmiit reittiehdotukset maankohoumien bongausta varten erilaisille retkeilijöille: jalan metsässä samoileville, maanteillä pyörällä tai autolla kulkeville sekä vesillä liikkuville.
Kirja tulee myyntiin Vanhan kirjallisuuden päivillä heti perjantaiaamuna 2.7.2010. Tekijä itse esittelee kirjaansa lauantaina 3.7. kello 15-16 pidettävässä ”Tyrvääläisessä trykissä”.
* * *
Sanna Kauniston kirja on pitkän tutkimusperinteen viimeisin lenkki. Tunnetut Tyrvään seudun kielentutkijat ovat Wareliuksesta lähtien antaneet panoksensa kotiseutunsa paikannimien tutkimukselle. Professoreista täkäläisiä paikannimiä ovat tutkineet mm. Heikki Ojansuu, Pertti Virtaranta ja Aimo Hakanen.
Paikannimistöstä on julkaistu myös pro graduihin perustuvia kirjoja. Viimeisimmät teokset ovat olleet Riitta Lepistön ”Katukiviin isketyt ilmeet” vuodelta 1997 ja Heli Mattilan ”Tienviittojen viestit” vuodelta 2001. Lepistön tutkimus keskittyi Vammalan kadunnimiin, Mattilan tutkimus tiennimiin.
Myös Sanna Kauniston kirja perustuu hänen pro graduunsa, mutta on siitä huomattavasti muokattu ja täydennetty.
Huhtikuu 1st, 2010 by Vesti
Mistä tapahtuu, kun “tuuli om meresä”?
Tuulee etelästä.
* * *
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkaisi maaliskuussa sähköisessä muodossa Nimiarkistonsa vanhimman kokoelman, jonka Muinaismuisto-yhtiö keräytti 1800-luvun lopulla. Siinä on paikannimiä ja niihin liittyviä kuvailuja, selityksiä ja tarinoita. Tyrväästä on tietoja kahdelta lähettäjältä, yhteensä neljä sivua tekstiä. Käsinkirjoitettujen kirjeiden sivut on skannattu tänne:
Tyrvää, sivu 1
Tyrvää, sivu 2
Tyrvää, sivu 3
Tyrvää, sivu 4
Kaksi viimeistä sivua on kirjoittanut rovasti Antero Warelius, tai Varelius, niin kuin hän oli tuohon aikaan jo ruvennut nimeään kirjoittamaan. Warelius mainitsee luettelonsa aluksi vaatimattomasti “kyhäyksensä”, neljännesvuosisata aikaisemmin Suomi-kirjassa julkaistun Kertomuksen Tyrvään pitäjästä 1853 ja viittaa tiettyihin sivuihin, joissa hän on käynyt läpi tyrvääläisiä paikannimiä.
Wareliuksen luettelossa ensimmäisenä on
Enon vesi = iso joki (eli Kokemäen joki) Kiikan kappelissa.
Luettelon viimeisenä nimenä on
Vinkki = maatilus Roismalan kylän alla (1400-luvulla talon nimi).
Varsinaisten paikannimien lisäksi Warelius mainitsee myös, kuinka vanhat tyrvääläiset käyttivät meri-sanaa:
meri (= etelä), merituuli, -ilma, tuuli on meressä etc. (vaikka lännessä likempänä meri on).
* * *
Murrearkistoa penkoessani opin, että meri-sanaa käytettiin Lounais-Suomessa ennen aivan yleisesti näin. Niin myös Tyrvään seudulla, jossa pääilmansuunnat olivat “pohjanen”, “itä”, “meri”/”etelä” ja “länsi”. Etelä-sana kyllä tunnettiin, mutta tuulesta puhuttaessa meri korvasi etelän.
Mouhijärveläinen F. O. Viitanen kirjoitti 1900-01 meri-sanan merkityksestä:
”etelä; tuuli on nyt taas isosta aikaa meresä. Tuuli on kääntynym merestä taas tonne länteen päin. Tav. vanh. Miehillä.”
Tyrväästä kotoisin ollut Frans Törmä listasi ilmansuunnat 1928 (tai 1938):
“Koillinen. Itä. Kako. Etelä. Vanhat sanovat ennen meri merituuli. Lounas. Länsi. Luade. Pohjanen.”
Tammikuu 27th, 2010 by Vesti
Jukka Kemppinen ryhtyi eilen julkaisemaan blogissaan isoisänsä Martti Nurmen eli “Nurmen Taatan” muistoja keväältä 1918. Isoisä oli kotoisin Karkusta. Olen hänestä muutaman sanan maininnut Tyrvään murteen sanakirjassa.
“Punaisten ammuttavana” on tämänpäiväisen kirjoituksen otsikko.
Kirjoittaja puhuu itsestään kolmannessa persoonassa Marttina.
Martti oli tarkoitus viedä Hornioon ammuttavaksi, mutta hän pääsi pakenemaan, kulki jalan rautatietä pitkin Karkusta Vammalan kauppalaa ja kiiruhti sieltä edelleen Roismalaan, jossa pysähtyi katselemaan palavaa kauppalaa.
“Silloin Martti lähti, lähti kovempaa kuin pääsi, ja vasta Kierunperän mäessä katsoi taakseen – ja kauppala paloi.”
Tammikuu 16th, 2009 by Vesti
Näin Sastamala-logo syntyy 25 sekunnissa. Katso YouTube-video:
Miten tienata 20 000€ 25 sekunnissa
Facebookissa on kokonainen sivusto, jossa on samalla tekniikalla tehtyjä logoja nimi- ja sloganväännelmistä:
Alan nuoret ammattilaiset kommentoivat logoa tuoreeltaan täällä. Ja täällä yksittäisen web designerin palautetta.
Tylyä mutta tarpeellista kritiikkiä. Logon nerokkuus tai nerottomuus ei tietenkään riipu siitä, kuinka mutkikasta sen tekninen valmistaminen on (opetusvideo Niken logon tekemiseksi kestäisi varmaan 10 sekuntia), mutta Sastamala-logo ei näytä nerokkaalta vaan harrastelijamaiselta.
Lokakuu 12th, 2008 by Vesti
Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä oli lokakuussa 132 vuotta sitten juttu “Wammalan” markkinoista.
Wammalasta puhuttiin lehdessä lainausmerkeissä, ja niiden käyttöön oli syynsä. Vaikka Vammala-nimi on sinänsä ikivanhaa perua, kylän nimenä sen käyttö oli vasta vakiintumassa. Täällä 6.-7. syyskuuta järjestettyjä Pertun päivän markkinoita (vanhassa juliaanisessa kalenterissa Bartolomeuksen eli Pertun päivä oli 6. syyskuuta) oli pitäjän mukaan kutsuttu Tyrvään markkinoiksi, mutta tämän nimen rinnalla oli jo jonkin aikaa, viimeistään 1860-luvulta lähtien, puhuttu myös Vammalan markkinoista.
Markkinajuttu sisältää toisenkin lainausmerkeillä merkityn sanan: limonadin. Sekin piti kehystää 132 vuotta sitten lainausmerkeillä vakiintumattomuutensa vuoksi.
Alla on tämä “Tyrwäältä” lähetetty, 26.10.1876 julkaistu uutiskirje kokonaisuudessaan.
Tyrwäältä kirj Sat:lle lokakuun 9 p. Kuukausi siitä, – 6–7 p. syyskuuta – wietettiin täällä kirkon luona noita maakaupan seutuun tuomisesta lähtien tawallisia “Wammalan” markkinoita, joilla pää-asiallisimpana kauppatawarana on olut ja wehnäset, ehkäpä wiinaa ja rommiaki woidaan lisäksi hankkia.
“Limonadin” tarjoaminen on eräs uusi keksintö, jolla wiime markkinoilla olletiki seudun neitosten mieliä elähytettiin.
Näillä markkinoilla käy wuosittain noin pari tuhatta henkilöä tästä ja naapuri-pitäjistä, erittäin Huittisista, Karkusta, Wesilahdesta ja Kokemäeltä. Nämä wieraat ajawat hurjasti päiwän pitkään edes ja takaisin maantiellä, 3–5 henkeä kärryillä. Muutamat kuperkeikat tahi ihmisten ylitse ajamiset lopettawat tawallisesti leikin.
Seudun palkkawäki wiettää tätä päiwää työttömyydellä ja sen illan hypyillä tai muilla karkeloilla.
Tämän jälkeen uutisessa siirrytään muihin asioihin:
Jywäin hinnat owat täällä tänä wuodenaikana tawattoman korkeat. Rukiista maksettiin eilisessä huutokaupassa 28 markkaa, ohrista 20–22 ja kauroista 13 1/2 markkaa tynnyriltä. Tawalliset, hywäkorkuiset kowan maan niittyheinät maksoiwat 24–27 markkaan aami, kun sitäwastoin puolihywä lehmä maksoi waan 50 markkaa.
Ilma on etuisa syyskynnöille, ojitukselle y. m.
Wiime kuun 25 p:nä päätti täkäläinen kunnallishallitus silloisessa kokouksessa myöntää nykyisen wuoden wiinarahoista 1000 markkaa Tyrwään säästöpankin perustusrahastoksi. Sen säännöt saiwat wiimeksi kuluneen kesäkuun 29 p:nä Keis. Senaatin wahwistuksen.
Äsken mainitun myönnytyksen ynnä niiden yksityisten hywätahtoisten apulahjoitusten nojassa, joita muutamat seurakuntalaiset owat saman tarkoituksen eduksi koonneet, käy mahdolliseksi järjestää pankin alkawan waikutuksen, joka arwattawasti tulee hyödyttämään yhteiskuntaa samalla kun wähäwaraisemman tulewa aika tulee turwatuksi.
Lokakuu 6th, 2008 by Vesti
Kävin lauantaina Tyrvään Kirjakaupassa ostamassa Lepakkotiimin uuden levyn “Varakkaat köyhät, ylpeät nöyrät”. Samalla kertaa ostin myös Heli Laaksosen kokoaman kirjan Lauri Tähkästä & Elonkerjuusta, “Ilo joka elättelöö”.
Vapaa-aikalautakunta kokoontuu ylihuomenna 8.10. muun muassa päättämään Vammalan kulttuuripalkinnon ja Kalle-patsaan saajan.
Palkitsemisesta piti päättää jo syyskuussa, mutta lautakunta ei saanut riittävää joukkoa koolle ja päätösvaltainen kokous jäi pitämättä. Mutta toivottavasti keskiviikkona onnistuu.
Palkittavaksi esitetään rapyhtye Lepakkotiimiä.
Kannatan.
* * *
Lepakkotiimiä ja Tähkää yhdistää se, että molemmat tietävät mistä ovat kotoisin ja tuovat sitä musiikissaan sopivan ylpeästi ja lempeän ironisesti esiin.
Näin esimerkiksi alkaa Lepakkotiimin kappale “Lehmipoika”:
Howdy, partner! Tervetuloa Vammalaan.
Ratsastetaan pukilla aamunkoittoon.
Ketolan aavat ja miehet raavaat
ne näillä lakeuksilla lienee parhaat.
Siinä missä miehillä oli ennen vanhaan paukut pyssyissä, on “nyky-Tyrvään nuorilla paukut myssyissä”. Täällä “viinaa juodaan mutta luita ei katkota”. Ja “paroni porskuttaa kaulus pystyssä, onneks sentään saluunassa lauluryysyissä”. Tai “Baroni” ja “Saluunassa”, kuulijan paikallistuntemuksesta riippuen.
Pikkukaupungissa, mettän ja peltojen keskellä eletään mutta juuri siitä ollaan ylpeitä. “Kaupunkilaisille Pomilla on asiaa: sieltäpäin saa vain saastunutta rasiaa.”
Kappaleen kertosäkeet jäävät soimaan korviin:
Mä oon lehmipoika, ratsastan ympäri maan.
Mä oon lehmipoika, saavun tuolta vuorten takaa.
Mä oon lehmipoika, 2000-luvun lonely rider.
Mä oon lehmipoika, edellä kulkee vaan paha maine.
Lepakkotiimin nuorella energialla eläväksi puhaltama kuva pukilla aamunkoittoon ratsastavasta lehmipojasta on jo sellainen kieli- ja mielikuva, että siihen kannattaisi kaupungin markkinoinnissa tarttua. Se jos mikä sopisi vaikka uuden kaupungin epäviralliseksi tunnuskuvaksi.
Tyrvääläisiä haukuttiin muinoin kuttupaimeniksi. Pukilla ratsastava laulava lehmipoika voisikin olla juuri kuttupoika, laulava kuttupaimen, jollaisesta viime vuoden lopuksi yllyin visioneeraamaan. Pari poimintaa tuosta tekstistä:
Ja jos ajatusleikitellään edelleen, ”Tyrvään laulumailla” voitaisiin viitata muuhunkin kuin pelkkään puhetapaan, nimittäin Tyrvään seudun kuuluisiin kielentutkijoihin. Sillä voitaisiin viitata myös kirjailijoihimme ja kirjankuvittajiimme eräänlaisina myöhemmän ajan ”runonlaulajina”.
Samaan leikkimieliseen markkinoinnilliseen mielikuvaan voisi yhdistää vaikka kuttupaimenen, niin tuloksena olisi tyrvääläinen tai laajemmin sastamalalainen ”laulava cowboy”, vähän Lucky Luken tapaan…
Kuttupaimenen kanssa samaan (mieli)kuvaan kuuluu tietysti paimennettava, yksi tai useampi. Siis kuttu tai kuttulauma.
Tämän kun jalostaisi Lepakkotiimin kuva-aiheella, niin tuloksena olisi pukilla ratsastava kuttulaumaa paimentava laulajapoika tai -tyttö (tai sekä että).
Joka tapauksessa ja ennen kaikkea: Lepakkotiimi osoittaa, että näistä nimikkoelävistä saa vielä 2000-luvullakin irti vaikka mitä. Vanhasta köyhyyden vertauskuvasta ja pilkantekoaiheesta on tullut vuosikymmenten mittaan leikkisän ylpeyden aihe, jonka alle kuusikymmentävuotiaatkin voivat kokea omakseen.
Mauri Kunnaksen suositun unissakävelijä-Hakkaraisen rinnalla Lepakkotiimin ratsastus pukilla aamunkoittoon osoittaa, kuinka pukki- ja kuttukuvasto on jatkuvasti elinvoimainen ja uusiin luoviin päivityksiin houkutteleva.
Niinpä esimerkiksi uuden kaupungin visuaalisen ilmeen suunnittelijoiden ei kannata unohtaa kuttuja ja pukkeja eikä varsinkaan kannata yrittää keksiä niiden tilalle “jotain ihan uutta” ja muka-paremmin-ajan-tasalla olevaa kuva-aihetta.
* * *
Vapaa-aikalautakunta tekee hyvin ja katsoo tulevaisuuteen, jos ja kun se antaa Vammalan viimeisen kulttuuripalkinnon Lepakkotiimille.
Täältä löydät Lepakkotiimin videoita ja pelkkiä biisejä.
Lokakuu 2nd, 2008 by Vesti
Lonely Planetin nettisivustolla ratkotaan käyttäjien kesken kaikenlaisia eri maailmankolkkiin ja matkailuun liittyviä kysymyksiä.
Eräs kysyjä kertoi tänään, että perhe suunnittelee matkaa Eurooppaan ja heitä kiinnostaa suomalainen “Disability Town near Helsinki”. Mikähän tämä kaupunki mahtaa olla?
Ensimmäinen neuvoja oli brittiläissyntyinen suomalainen “johnthefinn”, joka arveli vastauksessaan, että tällaisen paikan olemassaolo saattaa olla pelkkä väärinkäsitys, TV-sketsistä kumpuavaa legendaa:
I haven’t heard of such a place, and I’m afraid it may be a kind of urban legend among handicapped people. The source of it may be a popular comedian’s running joke about the small city of Vammala, which he would translate into Swedish to mean ‘Handicapped City.’ Vamma does indeed mean handicap, but Vammala has no more handicapped people than any other small town.
Syyskuu 19th, 2008 by Vesti
Näitkö ja kuulitko moottoroidun varjoliitimen Vammalan yllä viime viikonloppuna? Se taisi olla ähtäriläinen varjoliitäjä Aarno Isomäki. Hän nousi ilmaan Liuhalassa, lensi Vaunujokilaakson yli keskustaan ja kävi Pyhän Olavin kirkolla kääntymässä.
Isomäen lento tuotti joukon kiinnostavia, matalalta otettuja ilmakuvia Vammalasta.