“Ninaina”, sano tyrvääläine

Se oli semmonev vesipeluri

Perjantai-iltana saa Äetsän koululla ensiesityksensä todella kiinnostava tapaus. Rock-ooppera “Valpuri Kyni”. Nuorten ja heidän tukijoukkojensa voimin on ilmeisesti saatu tehtyä paikallisesta aiheesta jotakin poikkeuksellisen merkittävää ja jännittävää.

Tässä linkki esityksen nettisivuille.

Yleisöesityksiin on kaikille vapaa pääsy. Esitysajankohdat:

Äetsän koulu pe 22.5.09 klo 18

Sylvään koulu ti 26.5.09 klo 19

Mouhijärven yhteiskoulu to 28.5.09 klo 18

En tiedä vielä, menenkö katselemaan ja kuuntelemaan esitystä Sylväälle vai jo Äetsän koululle, vai ehkä molempiin. Uskon, ettei esitys tyhjene yhdellä kokemisella.

* * *

Tyrvään murteen sanakirjassa olen hakusanan “peluri” kohdalla kertonut lyhyesti, mitä tästä historiallisesta hahmosta tiedetään. Se ei ole paljon, mutta jotain kuitenkin:

Ville Aaltonen kertoi vuonna 1952 yli kolmensadan vuoden takaista perimätietoa Tyrvään seudun kuuluisimmasta noidasta ja parantajanaisesta ”Kyni-Valpurista” eli Valpuri Kinnistä:

”Sitä pantiij järveenkij ja koiteltiij ja kunne se mennyp pohjaan! Se osas uira, se oli semmonev vesipeluri.”

Liitsolasta Tyrvään ja Punkalaitumen rajamailta kotoisin ollut Valpuri saattoi olla ikivanhan tietäjäsuvun viimeinen edustaja. Suvun kohtaloksi koituivat puhdasoppisuuden vuosisadan noitavainot. Jo Valpurin äiti ja äidinisä oli poltettu noitina, ja myös Valpuri tuomittiin noituuden harjoittamisesta useamman kerran. Aaltosen tietämään vesikokeeseen Valpuri määrättiin Turussa vuonna 1635. Se oli tiettävästi ainoa kerta, kun tätä vesikoetta Suomessa sovellettiin. Jos upposi, ei ollut noita; jos ei uponnut, oli noita.

Valpurin kädet ja jalat sidottiin ja sen jälkeen hänet heitettiin Aurajokeen. Ja Valpuri jäi kellumaan. Valpuri itse selitti myöhemmin, että hän piti suunsa kiinni eikä sen tähden voinut upota.

Mutta toisin kuin tyrvääläinen perimätieto tiesi kertoa, ainakaan vielä tämän syypääksi toteamisen seurauksena Valpuria ei tuomittu kuolemaan. Hänet julistettiin lainsuojattomaksi ja lähetettiin kotipaikkaansa Tyrvääseen julkisesti kaakinpuussa piiskattavaksi.

Valpuri jatkoi taikojen tekoa ja virkavallan välttelyä vielä vuosikymmenien ajan. Tammikuussa 1650 hänet taas piiskattiin ja häneltä leikattiin korvat Huittisissa. Korvattomana hän eli ilmeisesti vielä viisitoista vuotta. Jos vuodelta 1665 olevaan pöytäkirjamerkintään on luottamista, Valpuri Kinni poltettiin silloin Hämeenlinnassa.

(Katkelma Tyrvään murteen sanakirjan jälkimmäinen osasta, ilmestyy 26.6.2009 Vanhan kirjallisuuden päivillä)

Siellähän wirkut kipakoiwat, kuka milläkin menestyksellä

Viime sunnuntaina oli taas mukava katsella tuonne Roismalanlahden suuntaan. Koirillekin riitti virikkeellistä haisteltavaa, kun käytiin jäällä myöhemmin illalla.

Roismalanlahden jääravit noteerattiin paikallisten viestimien lisäksi myös muualla, esimerkiksi Turun Sanomissa sekä etukäteen että jälkikäteen. Myös Lallissa oli iso juttu.

Lehtijutuissa haastatellun Mustanojan Mikon tietämän mukaan Roismalanlahdella on ravattu 1950-luvun alusta lähtien. – Silloin rata aurattiin hevosvetoisella auralla, Vammalan Seudun Ravi ry:n puheenjohtaja kertoo Lallin jutussa. Turun Sanomien jutusta selviää, ettei väliin ole jäänyt montakaan vuotta.

Mutta Mikolle terveisiä ja muillekin asianharrastajille tiedoksi: viime sunnuntain raveja olisi itse asiassa voitu mainostaa ja hehkuttaa 125-vuotisjuhlakilpailuina.

Aamulehdessä julkaistiin 26. helmikuuta 1884 uutinen, jonka Tyrvään-kirjeenvaihtaja oli laatinut 13. helmikuuta:

Päiwän tapahtumina on täältä kerrottawana kilpa-ajot, jotka pidettiin Roismalan lahdella tämän kuun 11. p. Siellähän wirkut kipakoiwat, kuka milläkin menestyksellä, josta kilpatoimikunta ehkä jo on sanomain palstoille luettawaksi lähettänyt tarkat tiedot.

Kun kilpa-ajo oli loppunut, kokoonnuttiin Roismalan Junttilan taloon yhteisille päiwällisille ja iltaa wiettämään, jossa olwitehtailiatar, rouva Johansson, oli kilpatoimikunnalta ostanut 50 markalla oikeuden anniskella omaa keittämäänsä olutta, joka 50 mkaa käytettiin kilpapalkinnoiksi.

Niin - oltta waan - tuota wiatonta rawintoainetta. Lukija ehkä kysynee, oliko kilpa-seura tyydytetty tuolla wiattomalla ruansulattajalla olwella - eipä yksin olwella, waan yllämainittu rouva Johansson oli hywäntahtoisesti myös sinne saatawaksi toimittanut muitakin wirwokkeita, joista joku, ehkä ylöllisesti nauttien, tuli väsyneeksi.

Oli siellä myöskin kaksi poliisimiestä järjestystä walwomassa; kaikki kaiketi käwi, niinkuin pitikin.

Tuskin nuokaan olivat kuitenkaan ihka ensimmäiset kisat. Jos olisivat olleet, lehtijutun kirjoittaja olisi sen todennäköisesti maininnut.

Mutta vastedes Vammalan Seudun Ravi ry. voi alkaa laskea jääraviensa historiaa vähintään vuodesta 1884.

Helanderin haikut kirjana

Esa Helander on koonnut päivittäisiä uutistapahtumia kommentoivat haikunsa kirjaksi. Haikutekstit ovat ilmestyneet alun perin Helanderin Haikuilua-blogissa Kauppalehden blogisivustolla.

Kirja “Haikuilua” sisältää kahden vuoden haikut. Kirjaa myydään täällä.

Kirja on julkaistu huittislaisen Tmi Jarmo Vasamaan ylläpitämän MinunKirjani.com-kustannuspalvelun kautta.

Käpy putosi puusta

Jouduin nuorena miehenä asumaan harmikseni kyläpahasessa, jossa toimi niin sanottuja juoruakkoja. Oli Hiljaa, Saimaa ja Naimia. Aina kun kylänkulmilla sattui jotakin tavanomaisesta poikkeavaa, esimerkiksi käpy putosi puusta, niin Saima nähtiin kylänraitilla matkalla kertomaan uutisesta Hiljalle. Huh huijaa. Himot ne ovat hiirilläkin. Lopulta pääsin noista kovan onnen oloista pois.

Näin alkaa helsinkiläisfilosofi Jukka Hankamäen tuore kirjoitus “Urkkilandiassa” hänen paljon luetussa blogissaan.

Hankamäki syntyi tyrvääläiseksi 1966 ja varttui nuoreksi mieheksi 1980-luvun Vammalassa. Kylän koordinaatteja voi yrittää jäljittää Hiljasta, Saimasta ja Naimista.

Mistäs tiäsit tänne tulla

Tuu, tuu tupakkirulla.
Mistäs tiäsit tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutiätä,
Hämeenlinnan härkätiätä,
Porin tiätä pötköttelin.

“Ninaina”, sano tyrvääläine toivottaa vanhat ja uudet lukijat tervetulleiksi blogin uuteen, keskeneräiseen majaan. Ihmettelen, että löysit perille, mutta mukava kun löysit!

Moni vakilukija on lähettänyt viime viikkoina sähköpostia ja ihmetellyt, missä on vika, kun blogia ei enää löydy. Harmi, että jouduitte huhuilemaan turhaan portin takana.

Lyhyesti kaikille:

Firma, jonka palvelimella vammala.info oli, lakkasi joulukuun alussa yhtäkkiä täydellisesti palvelemasta ja teki muutenkin vaikuttavan katoamistempun. Asiantuntija-avulla (Jani Roineelle kiitos!) vanhan sivuston sisältö saatiin pääosin pelastettua ja sivusto perustettiin kokonaan uudestaan uuteen osoitteeseen, tyrvää.fi-katon alle.

Muutto tänne oli sinänsä ollut jo suunnitelmissa, mutta olin ajatellut tehdä sen vasta hiukan myöhemmin keväällä - etukäteen tiedottaen ja muutenkin paremmassa järjestyksessä.

Ulkoasu on nyt uusi, mutta juttuvarasto on entinen. Kahden vuoden aikana kertynyt juttuarkisto on siis käytettävissä. Myös kaikki vanhat kommentit ovat tallessa, vaikka eivät sivustolla toistaiseksi näykään. Kaikki kuvat sen sijaan hävisivät. Lisäilen osaan jutuista kuvia jälkeenpäin. Virittelen muutenkin sivustoa pikkuhiljaa ja jatkan tyrvääläisyyden puolihuolimatonta päääänenkannattamista.

Vesti

PS: Jatkan siitä, mihin joulukuun alussa jäin. Tulevina kuukausina on siis luvassa pikku kirjoituksia pääasiassa Tyrvään murteen sanakirjan jälkimmäisen osan tiimoilta.

Mistäs meirän portin tiäsit?
Rautarenkas, tervaristi,
teirän portisa oli,
pukinsarvesta saranakkin,
näkkin nakkin saranakkin.
Muari juaksi peräsämme,
toi sukat ja kenkät,
ja hoppeenyärit alla,
ja kultanyärit päällä.
Piika istu kistun päällä,
ja keri lankaa lastun päälle,
tekkee siittä kellaset kenkät,
punaset sukat niettä hohtaa!

(Näin lauloi Annastuuna Korkeemäki 4. huhtikuuta 1904)

Kantelevirtuoosi kuoli Vammalassa

Vammalassa esiintymismatkalla ollut trubaduuri Olli Suolahti kuoli päivälleen 57 vuotta sitten, 4. marraskuuta 1951.

Katso Suolahden soittama kansanlaulu Velisurmaaja Ylen Elävästä arkistosta.

Sastamalasta tuli kokoomusjohtoinen

Tiivistetysti: Kokoomuksesta tuli Sastamalassa selvästi suurin ryhmä (17 valtuutettua). Keskusta hävisi eniten paikkoja, mutta sai silti 14 valtuutettua ja jätti sillä sosialidemokraatit taaksensa kolmanneksi (13 valtuutettua). Voittajia olivat vihreät kolmella paikalla ja perussuomalaiset kahdella paikalla. Kaikki kolme liitoskuntaa saivat melko tasapuolisen edustuksen.

Sastamalan valtuuston koostumusta voi tutkia selvimmin Ylen tulospalvelusta.

* * *

Jos jaetaan henkilökohtaisia työvoittoja, niin vihreitten Mika Sillanpään pääsy takaisin valtuustoon ansaitsee erityisen hatunnoston. Sillanpää on vaivautunut pitkäjännitteisesti selvittelemään omia näkemyksiään ja niitten perusteluja äänestäjille esimerkiksi Sastamalan kaupungin keskustelufoorumilla ja erilaisissa vaalikoneissa.

Muita netissä aktiivisia läpipäässeitä olivat esimerkiksi kokoomuksen Päivi Pelttari, kristillisdemokraattien Marjo Anttoora ja vihreitten Eveliina Asikainen.

Kansanedustaja Arto Satonen oli kaupungin ylivoimainen äänikuningas 592 äänellä. Satonen teki arvostettavan teon, kun uskaltautui viimeisessä vaaleja edeltävässä blogikirjoituksessaan ottamaan selkeästi kantaa uimahalliasiassa. Satosen mukaan rakentamista on lykättävä tuonnemmaksi:

Ainoa todellinen argumentti uuden hallin puolesta oli se, että Kiikan halli ei sovellu liikuntaesteisille, mikä pitää kiistatta paikkansa. Tosin sitäkin asiaa voidaan auttaa Hoikkaa hyödyntämällä, kuten jo tehdäänkin.

Varsin erikoista oli se, että joukossa oli niitä, joiden mielestä palloiluhalli pitää tehdä vasta uimahallin jälkeen, vaikka uimahallin tekeminen kestäisi kuinka pitkään. Se olisi huono uutinen urheilevan nuorison kannalta. Ihmeellistä se on siksikin, että palloiluhalli maksaa vain kolmanneksen uimahallista ja käyttökustannukset katetaan lähes kokonaan salimaksuvuoksilla, kun uimahalli vie arviolta 500000 euroa veronmaksajan rahaa joka vuosi.

Ei kai kotitalouksissakaan ole niin, että jos raha ei riitä ostamaan moottoripyörää ja siihen bensaa, niin ei saisi ostaa polkupyörääkään. Viisainta olisi tehdä palloiluhalli välittömästi nyt, kun rakennuskustannukset laskevat ja tehdä samaan yhteyteen esimerkiksi Sylväälle kevennetty versio uimahallista myöhemmin. Yhteiskäyttö lisäisi myös uimahallin kävijämäärää huomattavasti.

Saman kannan perusteluineen toivat netissä esiin jo ennen Satosta nuoremman polven kokoomuslaiset Samuli Kinnari ja Samuli Suonpää. Samulien äänimäärät eivät riittäneet valtuustoon asti, mutta luulen, että molemmat istuvat siellä vielä ennen pitkää.

Pelkkää nettiaktiivisuutta sinänsä äänestäjät eivät näytä Sastamalan vaaleissa palkinneen. Muutamat hyperaktiiviset kirjoittelijat jäivät rannalle ja saivat yllättävänkin mitättömiä äänisaaliita. Nettidebatteihin osallistumisessa onkin armoton puolensa: se paljastaa niin ajattelun vahvuudet kuin heikkoudet.

Ehkä monet hyvän tuloksen saaneet tekivätkin viisaasti, kun eivät nettiin liikoja kirjoitelleet.

* * *

Entä muualla Suomessa?

Valtakunnan tasolla perussuomalaiset otti suhteessa aiempaan tasoonsa jättivoiton. Sastamalassa perussuomalaisissa ei ollut tarjolla kovin tunnettuja ehdokkaita, mutta täälläkin tulos oli silti kaksi paikkaa.

Pääansio on varmasti puolueen puheenjohtajan Timo Soinin populistikarisman. (Innostuin muuten keväällä kirjoittamaan Soinista pienen jutun, kun olin lukenut Soinin elämäkerrallisen kirjan “Maisterisjätkän”. Maisterisjätkähän on myös heinoolaisjätkä.)

Pääansio on Soinin, mutta lehdissä ja televisiossa on silti toisteltu mielestäni hiukan liikaakin Soinin sutkauttelun osuutta perussuomalaisten suosion ainoana syynä.

Luulen, että noin 20-40-vuotiaiden äänestäjien joukossa perussuomalaisten kannatus perustuu nettiin ja siellä käytyyn asialliseen keskusteluun enemmän kuin toimittajat ovat tajunneet tai halunneet tunnustaa. Esimerkiksi Helsingin perussuomalaisten ykkönen Jussi Halla-aho on rakentanut kannatuksensa suureksi osaksi Scripta-bloginsa kautta.

Eirassa asuva filosofian tohtori Halla-aho onkin ollut toimittajille ja kotikaupunkinsa valtapuolueille vaikea tapaus luokiteltavaksi. Hän on yhden asian älykköpopulisti, joka keskittyy omien sanojensa mukaan kritisoimaan ”holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa”. Halla-aho ei ole Soinin tyyppinen iskulauseitten latelija, vaan huolellinen argumentoija, johon yksinkertaistavat leimat eivät yksinkertaisesti istu.

Pahimmin hukassa perussuomalaisten nousun syiden suhteen on ollut Helsingin Sanomat. Hesari on yrittänyt väen vängällä luoda esimerkiksi Halla-ahosta kuvaa pelkkänä säälittävänä “maahanmuuttajien vastustajana”, mutta ei ole onnistunut sillä murentamaan niinkään Halla-ahon uskottavuutta kuin omaansa.

Juuri ennen vaaleja myös maahanmuuttoministeri Astrid Thors (rkp) erehtyi esittämään pelottelupuheenvuoron Halla-Ahosta ja kumppaneista. Halla-aho kiitti työntöavusta ja peittosi henkilökohtaisella äänimäärällään (2916) Thorsin selvästi. Perussuomalaisten valtakunnallinen menestys nostaa puolueen rkp:n tilalle Kuntaliiton hallitukseen.

* * *

Vaali-iltojen kuuluisat pieleen menneet “proknoosit” saivat eilen huvittavaa jatkoa Hesarin päätoimittajalta Janne Virkkuselta, katso video.

Virkkunen oli ennakkoäänien perusteella varma, että sosialidemokraatit pysyy Helsingissä toiseksi suurimpana puolueena Kokoomuksen perässä:

Vihreät ei pysty realisoimaan sitä potentiaalista kannattajakuntaansa, ellei nyt ole jotain ihmeitä tapahtunut. Mutta en mä niihin usko. Mä uskon, että kyllä ne vähän nousee tuosta mutta jäisivät kuitenkin SDP:n taakse. SDP:llehän on ollut tällanen elämän ja kuoleman kysymys lähes, että ne pysyy vihreiden edellä.

Toisin kävi. Vihreät otti neljä lisäpaikkaa ja nousi 21 paikkaan, demarit menetti viisi paikkaa ja putosi 16:een.

Muutamat kuperkeikat tahi ihmisten ylitse ajamiset lopettawat tawallisesti leikin

Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä oli lokakuussa 132 vuotta sitten juttu “Wammalan” markkinoista.

Wammalasta puhuttiin lehdessä lainausmerkeissä, ja niiden käyttöön oli syynsä. Vaikka Vammala-nimi on sinänsä ikivanhaa perua, kylän nimenä sen käyttö oli vasta vakiintumassa. Täällä 6.-7. syyskuuta järjestettyjä Pertun päivän markkinoita (vanhassa juliaanisessa kalenterissa Bartolomeuksen eli Pertun päivä oli 6. syyskuuta)  oli pitäjän mukaan kutsuttu Tyrvään markkinoiksi, mutta tämän nimen rinnalla oli jo jonkin aikaa, viimeistään 1860-luvulta lähtien, puhuttu myös Vammalan markkinoista.

Markkinajuttu sisältää toisenkin lainausmerkeillä merkityn sanan: limonadin. Sekin piti kehystää 132 vuotta sitten lainausmerkeillä vakiintumattomuutensa vuoksi.

Alla on tämä “Tyrwäältä” lähetetty, 26.10.1876 julkaistu uutiskirje kokonaisuudessaan.

Tyrwäältä kirj Sat:lle lokakuun 9 p. Kuukausi siitä, – 6–7 p. syyskuuta – wietettiin täällä kirkon luona noita maakaupan seutuun tuomisesta lähtien tawallisia “Wammalan” markkinoita, joilla pää-asiallisimpana kauppatawarana on olut ja wehnäset, ehkäpä wiinaa ja rommiaki woidaan lisäksi hankkia.

“Limonadin” tarjoaminen on eräs uusi keksintö, jolla wiime markkinoilla olletiki seudun neitosten mieliä elähytettiin.

Näillä markkinoilla käy wuosittain noin pari tuhatta henkilöä tästä ja naapuri-pitäjistä, erittäin Huittisista, Karkusta, Wesilahdesta ja Kokemäeltä. Nämä wieraat ajawat hurjasti päiwän pitkään edes ja takaisin maantiellä, 3–5 henkeä kärryillä. Muutamat kuperkeikat tahi ihmisten ylitse ajamiset lopettawat tawallisesti leikin.

Seudun palkkawäki wiettää tätä päiwää työttömyydellä ja sen illan hypyillä tai muilla karkeloilla.

Tämän jälkeen uutisessa siirrytään muihin asioihin:

Jywäin hinnat owat täällä tänä wuodenaikana tawattoman korkeat. Rukiista maksettiin eilisessä huutokaupassa 28 markkaa, ohrista 20–22 ja kauroista 13 1/2 markkaa tynnyriltä. Tawalliset, hywäkorkuiset kowan maan niittyheinät maksoiwat 24–27 markkaan aami, kun sitäwastoin puolihywä lehmä maksoi waan 50 markkaa.

Ilma on etuisa syyskynnöille, ojitukselle y. m.

Wiime kuun 25 p:nä päätti täkäläinen kunnallishallitus silloisessa kokouksessa myöntää nykyisen wuoden wiinarahoista 1000 markkaa Tyrwään säästöpankin perustusrahastoksi. Sen säännöt saiwat wiimeksi kuluneen kesäkuun 29 p:nä Keis. Senaatin wahwistuksen.

Äsken mainitun myönnytyksen ynnä niiden yksityisten hywätahtoisten apulahjoitusten nojassa, joita muutamat seurakuntalaiset owat saman tarkoituksen eduksi koonneet, käy mahdolliseksi järjestää pankin alkawan waikutuksen, joka arwattawasti tulee hyödyttämään yhteiskuntaa samalla kun wähäwaraisemman tulewa aika tulee turwatuksi.

Ratsastetaan pukilla aamunkoittoon

Kävin lauantaina Tyrvään Kirjakaupassa ostamassa Lepakkotiimin uuden levyn “Varakkaat köyhät, ylpeät nöyrät”. Samalla kertaa ostin myös Heli Laaksosen kokoaman kirjan Lauri Tähkästä & Elonkerjuusta, “Ilo joka elättelöö”.

Vapaa-aikalautakunta kokoontuu ylihuomenna 8.10. muun muassa päättämään Vammalan kulttuuripalkinnon ja Kalle-patsaan saajan.

Palkitsemisesta piti päättää jo syyskuussa, mutta lautakunta ei saanut riittävää joukkoa koolle ja päätösvaltainen kokous jäi pitämättä. Mutta toivottavasti keskiviikkona onnistuu.

Palkittavaksi esitetään rapyhtye Lepakkotiimiä.

Kannatan.

* * *

Lepakkotiimiä ja Tähkää yhdistää se, että molemmat tietävät mistä ovat kotoisin ja tuovat sitä musiikissaan sopivan ylpeästi ja lempeän ironisesti esiin.

Näin esimerkiksi alkaa Lepakkotiimin kappale “Lehmipoika”:

Howdy, partner! Tervetuloa Vammalaan.

Ratsastetaan pukilla aamunkoittoon.

Ketolan aavat ja miehet raavaat

ne näillä lakeuksilla lienee parhaat.

Siinä missä miehillä oli ennen vanhaan paukut pyssyissä, on “nyky-Tyrvään nuorilla paukut myssyissä”. Täällä “viinaa juodaan mutta luita ei katkota”. Ja “paroni porskuttaa kaulus pystyssä, onneks sentään saluunassa lauluryysyissä”. Tai “Baroni” ja “Saluunassa”, kuulijan paikallistuntemuksesta riippuen.

Pikkukaupungissa, mettän ja peltojen keskellä eletään mutta juuri siitä ollaan ylpeitä. “Kaupunkilaisille Pomilla on asiaa: sieltäpäin saa vain saastunutta rasiaa.”

Kappaleen kertosäkeet jäävät soimaan korviin:

Mä oon lehmipoika, ratsastan ympäri maan.

Mä oon lehmipoika, saavun tuolta vuorten takaa.

Mä oon lehmipoika, 2000-luvun lonely rider.

Mä oon lehmipoika, edellä kulkee vaan paha maine.

Lepakkotiimin nuorella energialla eläväksi puhaltama kuva pukilla aamunkoittoon ratsastavasta lehmipojasta on jo sellainen kieli- ja mielikuva, että siihen kannattaisi kaupungin markkinoinnissa tarttua. Se jos mikä sopisi vaikka uuden kaupungin epäviralliseksi tunnuskuvaksi.

Tyrvääläisiä haukuttiin muinoin kuttupaimeniksi. Pukilla ratsastava laulava lehmipoika voisikin olla juuri kuttupoika, laulava kuttupaimen, jollaisesta viime vuoden lopuksi yllyin visioneeraamaan. Pari poimintaa tuosta tekstistä:

Ja jos ajatusleikitellään edelleen, ”Tyrvään laulumailla” voitaisiin viitata muuhunkin kuin pelkkään puhetapaan, nimittäin Tyrvään seudun kuuluisiin kielentutkijoihin. Sillä voitaisiin viitata myös kirjailijoihimme ja kirjankuvittajiimme eräänlaisina myöhemmän ajan ”runonlaulajina”.

Samaan leikkimieliseen markkinoinnilliseen mielikuvaan voisi yhdistää vaikka kuttupaimenen, niin tuloksena olisi tyrvääläinen tai laajemmin sastamalalainen ”laulava cowboy”, vähän Lucky Luken tapaan…

Kuttupaimenen kanssa samaan (mieli)kuvaan kuuluu tietysti paimennettava, yksi tai useampi. Siis kuttu tai kuttulauma.

Tämän kun jalostaisi Lepakkotiimin kuva-aiheella, niin tuloksena olisi pukilla ratsastava kuttulaumaa paimentava laulajapoika tai -tyttö (tai sekä että).

Joka tapauksessa ja ennen kaikkea: Lepakkotiimi osoittaa, että näistä nimikkoelävistä saa vielä 2000-luvullakin irti vaikka mitä. Vanhasta köyhyyden vertauskuvasta ja pilkantekoaiheesta on tullut vuosikymmenten mittaan leikkisän ylpeyden aihe, jonka alle kuusikymmentävuotiaatkin voivat kokea omakseen.

Mauri Kunnaksen suositun unissakävelijä-Hakkaraisen rinnalla Lepakkotiimin ratsastus pukilla aamunkoittoon osoittaa, kuinka pukki- ja kuttukuvasto on jatkuvasti elinvoimainen ja uusiin luoviin päivityksiin houkutteleva.

Niinpä esimerkiksi uuden kaupungin visuaalisen ilmeen suunnittelijoiden ei kannata unohtaa kuttuja ja pukkeja eikä varsinkaan kannata yrittää keksiä niiden tilalle “jotain ihan uutta” ja muka-paremmin-ajan-tasalla olevaa kuva-aihetta.

* * *

Vapaa-aikalautakunta tekee hyvin ja katsoo tulevaisuuteen, jos ja kun se antaa Vammalan viimeisen kulttuuripalkinnon Lepakkotiimille.

Täältä löydät Lepakkotiimin videoita ja pelkkiä biisejä.

Disability Town near Helsinki

Lonely Planetin nettisivustolla ratkotaan käyttäjien kesken kaikenlaisia eri maailmankolkkiin ja matkailuun liittyviä kysymyksiä.

Eräs kysyjä kertoi tänään, että perhe suunnittelee matkaa Eurooppaan ja heitä kiinnostaa suomalainen “Disability Town near Helsinki”. Mikähän tämä kaupunki mahtaa olla?

Ensimmäinen neuvoja oli brittiläissyntyinen suomalainen “johnthefinn”, joka arveli vastauksessaan, että tällaisen paikan olemassaolo saattaa olla pelkkä väärinkäsitys, TV-sketsistä kumpuavaa legendaa:

I haven’t heard of such a place, and I’m afraid it may be a kind of urban legend among handicapped people. The source of it may be a popular comedian’s running joke about the small city of Vammala, which he would translate into Swedish to mean ‘Handicapped City.’ Vamma does indeed mean handicap, but Vammala has no more handicapped people than any other small town.