Pääaiheena on Sanna Kauniston uutuuskirja “2,5 metriä korkeat vuoret ja muut tyrvääläiset maankohoumat jyrkimmistä ahteista mitättömimpiin pättäröihin”.

Tyrvääläiset vuoret ovat pääosin todella mitättömiä. Tämä kävi hyvin selväksi, kun kirjapaino lähetti kirjalaatikot kohti Sastamalaa. Kuljetusliike hukkasi vuoret kokonaan näkyvistään muutamaksi päiväksi. Perjantaiaamuna 2.7. ei edes tiedetty, ovatko vuoret terminaalissa Tampereella vai Helsingissä. Olivat niin hyvin piilossa muiden laatikoiden takana.

Sanna Kaunisto puhuu siis kirjansa aiheesta trykissä. Ennen Sannan puhetta katsellaan hetki viime vuoden kirjapäivillä julistetun valokuvakisan - “Tyrvään murteen sanakirja epätodennäköisessä paikassa” - satoa ja luetaan yksinvaltaisen tuomarin päätöksiä.

Reilun kuukauden päästä Vanhan kirjallisuuden päivillä ilmestyvä Sanna Kauniston kirja “2,5 metriä korkeat vuoret” on piakkoin menossa painoon. Tässä vähän esimakua: yllä etukansi ja alla takakannen teksti.

Tyrväällä on miltei 200 vuorta - mutta vain yksi ainoa yltää
juuri ja juuri vuoren geologiseen vähimmäiskorkeuteen,
50 metriin. Matalimmat tyrvääläiset vuoret ovat vain
2,5-metrisiä. Pienimmät vuoret mahtuisivat siis lähestulkoon
nykytyrvääläisten olohuoneisiin. Tai olisivat yhtä korkeita
kuin pisin suomalainen oli pitkä. Tai olisivat samankorkuisia
kuin miesten korkeushypyn maailmanennätys…

Tässä kirjassa tarkastellaan, kuinka historiallisen Tyrvään alueen
maankohoumien nimet todellisuudessa vastaavat kohteitaan.
Onko Isovuori siis oikeasti iso tai Korkeemäki korkea?
Millainen on minikokoinen vuori? Entä mikä on Tyrväällä niin
tavallinen ahde? Retkellä Tyrvään huippupaikoille ja nimien
juurille selviää, mikä on Tyrvään vuorille, mäille ja kallioille
tyypillistä.

Oman kotiseudun maastot ja maisemat ovat kirjoittajalle,
filosofian maisteri Sanna Kaunistolle tuttuja. Entinen kilpasuunnistaja
houkuttelee myös lukijan lähtemään löytöretkille
luontoon. Kaunisto esittelee karttojen, valokuvien ja reittiehdotusten
avulla joukon viehättävimpiä ja kiinnostavimpia
kohteita, joille jokaisen tyrvääläisen kannattaisi nousta.

Kyllä mäki velkansa maksaa, kunhan kulkija kävellä jaksaa!

Tyrvään alueella, neljäkin kappaletta.

“2,5 metriä korkeat vuoret” on otsikkona kirjalla, jonka Warelia seuraavaksi julkaisee.

* * *

Alla pääosa kirjan ennakkotiedotteesta:

Rikas tyrvääläinen paikannimitutkimus rikastuu entisestään Vanhan kirjallisuuden päivillä 2.7.2010. Silloin ilmestyy filosofian maisteri, äidinkielenopettaja Sanna Kauniston teos tyrvääläisistä maankohoumien nimistä. Kirja on perusteellinen ja viihdyttävä matka historiallisen Tyrvään alueen maankohoumien juurille.

Kauniston kirjan koko nimi on ”2,5 metriä korkeat vuoret ja muut tyrvääläiset maankohoumat jyrkimmistä ahteista mitättömimpiin pättäröihin. Retkiä huippupaikoille ja nimien juurille”. Monipuolisten karttaleikkeitten ja valokuvien elävöittämän kirjan julkaisee Kustannusliike Warelia.

Vammalalaiset urheiluihmiset tuntevat Sanna Kauniston (os. Kurki) entisenä kilpasuunnistajana. Tässä kirjassa maastoa ja karttoja rakastava kielentutkija selvittää yksityiskohtaisesti, kuinka tyrvääläiset maankohoumat todellisuudessa vastaavat niille annettuja nimiä.

Selviää muun muassa, että vaikka Tyrvään alueella on epätavallisen paljon vuoriksi nimettyjä kohoumia, vain yksi ainoa, Kotovuori, yltää vuoren geologiseen vähimmäiskorkeuteen eli 50 metriin. Tyrvääläisten ”vuorista” neljä on korkeudeltaan vaivaiset 2,5 metriä.

Kaunisto on poiminut hyvin tuntemansa seudun maisemista joukon kiinnostavimpia ja viehättävimpiä kohteita, joille lukijankin kannattaisi nousta. Kirjassa on myös valmiit reittiehdotukset maankohoumien bongausta varten erilaisille retkeilijöille: jalan metsässä samoileville, maanteillä pyörällä tai autolla kulkeville sekä vesillä liikkuville.

Kirja tulee myyntiin Vanhan kirjallisuuden päivillä heti perjantaiaamuna 2.7.2010. Tekijä itse esittelee kirjaansa lauantaina 3.7. kello 15-16 pidettävässä ”Tyrvääläisessä trykissä”.

* * *

Sanna Kauniston kirja on pitkän tutkimusperinteen viimeisin lenkki. Tunnetut Tyrvään seudun kielentutkijat ovat Wareliuksesta lähtien antaneet panoksensa kotiseutunsa paikannimien tutkimukselle. Professoreista täkäläisiä paikannimiä ovat tutkineet mm. Heikki Ojansuu, Pertti Virtaranta ja Aimo Hakanen.

Paikannimistöstä on julkaistu myös pro graduihin perustuvia kirjoja. Viimeisimmät teokset ovat olleet Riitta Lepistön ”Katukiviin isketyt ilmeet” vuodelta 1997 ja Heli Mattilan ”Tienviittojen viestit” vuodelta 2001. Lepistön tutkimus keskittyi Vammalan kadunnimiin, Mattilan tutkimus tiennimiin.

Myös Sanna Kauniston kirja perustuu hänen pro graduunsa, mutta on siitä huomattavasti muokattu ja täydennetty.

Tuulee etelästä.

* * *

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkaisi maaliskuussa sähköisessä muodossa Nimiarkistonsa vanhimman kokoelman, jonka Muinaismuisto-yhtiö keräytti 1800-luvun lopulla. Siinä on paikannimiä ja niihin liittyviä kuvailuja, selityksiä ja tarinoita. Tyrväästä on tietoja kahdelta lähettäjältä, yhteensä neljä sivua tekstiä. Käsinkirjoitettujen kirjeiden sivut on skannattu tänne:

Tyrvää, sivu 1
Tyrvää, sivu 2
Tyrvää, sivu 3
Tyrvää, sivu 4

Kaksi viimeistä sivua on kirjoittanut rovasti Antero Warelius, tai Varelius, niin kuin hän oli tuohon aikaan jo ruvennut nimeään kirjoittamaan. Warelius mainitsee luettelonsa aluksi vaatimattomasti “kyhäyksensä”, neljännesvuosisata aikaisemmin Suomi-kirjassa julkaistun Kertomuksen Tyrvään pitäjästä 1853 ja viittaa tiettyihin sivuihin, joissa hän on käynyt läpi tyrvääläisiä paikannimiä.

Wareliuksen luettelossa ensimmäisenä on

Enon vesi = iso joki (eli Kokemäen joki) Kiikan kappelissa.

Luettelon viimeisenä nimenä on

Vinkki = maatilus Roismalan kylän alla (1400-luvulla talon nimi).

Varsinaisten paikannimien lisäksi Warelius mainitsee myös, kuinka vanhat tyrvääläiset käyttivät meri-sanaa:

meri (= etelä), merituuli, -ilma, tuuli on meressä etc. (vaikka lännessä likempänä meri on).

* * *

Murrearkistoa penkoessani opin, että meri-sanaa käytettiin Lounais-Suomessa ennen aivan yleisesti näin. Niin myös Tyrvään seudulla, jossa pääilmansuunnat olivat “pohjanen”, “itä”, “meri”/”etelä” ja “länsi”. Etelä-sana kyllä tunnettiin, mutta tuulesta puhuttaessa meri korvasi etelän.

Mouhijärveläinen F. O. Viitanen kirjoitti 1900-01 meri-sanan merkityksestä:

”etelä; tuuli on nyt taas isosta aikaa meresä. Tuuli on kääntynym merestä taas tonne länteen päin. Tav. vanh. Miehillä.”

Tyrväästä kotoisin ollut Frans Törmä listasi ilmansuunnat 1928 (tai 1938):

“Koillinen. Itä. Kako. Etelä. Vanhat sanovat ennen meri merituuli. Lounas. Länsi. Luade. Pohjanen.”

“Punaisten ammuttavana” on tämänpäiväisen kirjoituksen otsikko.

Kirjoittaja puhuu itsestään kolmannessa persoonassa Marttina.

Martti oli tarkoitus viedä Hornioon ammuttavaksi, mutta hän pääsi pakenemaan, kulki jalan rautatietä pitkin Karkusta Vammalan kauppalaa ja kiiruhti sieltä edelleen Roismalaan, jossa pysähtyi katselemaan palavaa kauppalaa.

“Silloin Martti lähti, lähti kovempaa kuin pääsi, ja vasta Kierunperän mäessä katsoi taakseen – ja kauppala paloi.”

Pääpalkinnot eli kolme sanakirjapakettia lähtevät Noora Kaukolle (manipulaattoreiden sarja) ja Timo Laaksosaarelle (reality-sarja).

Kunniamaininnan saivat Markku Yli-Erkkilä ja Anja Hokajärvi; kolkkapojan läpsyllä kunnioitettiin lisäksi Salla-Yli-Erkkilää ja Timo Laaksosaarta.

Näin puhui tiranni:

Työt ovat erittäin korkeatasoisia. Kilpailijat olivat ilmiselvästi paneutuneet urakkaansa tyrvääläisellä sitkeydellä ja periksiantamattomuudella. Tirannin oli ajoittain vaikea erottaa, kumpaan kilpailusarjaan työ kuuluu, ja tätä voidaan pitää äärimmäisen hyvänä asiana.

Allekirjoittanut käytti operaatiossa lapsityövoimaa, mutta kiistää kaiken, mikäli asiaan palataan. Keikyän Korvenkävijöiden seikkailijapojat Ressut ovat valinneet kummastakin sarjasta suosikkinsa eli Kolkkapojan läpsyn. Omat tuomioni olen jakanut itsenäisesti, mutta minulla on kaksi korvaa ja olen kuullut kaikenlaista.

Jokainen osallistuja voi olla panoksestaan ylpeä. Päätöksiin ei liitetä valitusosoitusta.

Samuli Kinnari
Tiranni

I Kuvamanipulaattoreiden sarja

Voittaja

Noora Kauko: Tyrvään murteen sanakirja on syksyn odotettu uutuus ja Finnkinon kuukauden elokuva.

Tiranni: Huolellisesti käpälöity synopsista myöten. Tässä on Oscar-ainesta. Tiranni syöksyi salamana verkkopuotiin varaamaan lippuja. Luotan vakaasti manipulaattorin ennustajanlahjoihin. Viisi tähteä!

Kunniamaininta

Markku Yli-Erkkilä: Tämä uljas näky piirtyi miljoonien siirtolaisten verkkokalvoille tulevasta kotimaasta.

Tiranni: Tyrvää State Of Mind.

Kolkkapojan läpsy

Timo Laaksosaari: Arkeologisia löydöksiä

Ressut: Eiks tää oo oikee? Tää oli paras! Aidon näköinen!

II Reality-sarja

Voittaja

Timo Laaksosaari: Tyrvään murteen sanakirjaan voi aina tukeutua jos tuntuu epävarmalta.

Tiranni: Tyrvääläistä, käytännönläheistä maailmankatsomusta parhaimmillaan. Kuva haastaa pähkäilemään. Tyrvää on Suomen kirjakulttuurin vankka tukijalka. Täältä ovat tikkaille kavunneet Lizelius, Warelius ja monet muut. Hyvät värit.

Kunniamaininta

Anja Hokajärvi: “Hianoo lukkee ko o kesä ja loma”

Tiranni: Aito ja rehellinen kuva. Vei tirannin mennessään lapsuuden kesiin Tyrväälle. Karppulisaki oli juur tommosta. Tuli hyvä miäli.

Kolkkapojan läpsy

Salla Yli-Erkkilä: Anna mun olla lapsi!

Ressut: Paras, hieno!

Salla Yli-Erkkilä: “Anna mun olla lapsi!”

Noora Kauko: “Tyrvään murteen sanakirja on syksyn odotettu uutuus ja Finnkinon kuukauden elokuva.”

Markku Yli-Erkkilä: “My precious!”

Markku Yli-Erkkilä: “Tämä uljas näky piirtyi miljoonien siirtolaisten verkkokalvoille tulevasta kotimaasta.”