Vasara

Suvivirren sijaan Vammalan lukiossa raikuivat kesäkuun 3. päivänä hasaposervikon sävelet. Lukuvuoden viimeinen koeviikko oli juuri ohitse, ja opiskelijoita odotti mukava teemapäivä antiikin Kreikan hengessä.

Päivän alussa lehtori Minna Koskinen kertoi antiikin Kreikasta valokuva-albuminsa ja viimekesäisen EU:n rahoittaman täydennyskoulutuskurssin ”Kreikka: eurooppalaisen kulttuurin kehto antiikista nykyaikaan” pohjalta. Kreikan ajankohtaisesta talouskriisistä kertoi se, että aamuksi toivottua Skype-yhteyttä Kreikkaan ja Makedonia-esittelyä ei saatu, koska maassa oli yleislakon vuoksi sähkökatkoksia.

Koko päivän itse tarkoitus oli kuitenkin erilaiset opettajien suunnittelemat ja toteuttamat työpajat, joita löytyi aina kirjallisuudesta matematiikkaan ja savihelmien teosta Odysseus-prosessidraamaan. Opiskelijat olivat oman kiinnostuksen kohteidensa pohjalta valinneet jokainen kaksi teemapajaa. He tutkivat esimerkiksi antiikin kasveja, myyttisiä tarinoita tai ihmiskäsitystä valintansa mukaan. Salista opiskelijat siirtyivätkin kohti aamupäivän työpajojaan tanssahdellen – kirjaimellisesti. Myös ruokailu oli järjestetty kreikkalaistyyppisesti.

Yksi toiminnallisimmista työpajoista oli antiikin ajan olympialaiset ei-antiikkisissa maisemissa Hopulla. Väärä maisema tai vuosituhat ei pilannut tunnelmaa, kun neljä joukkuetta lähti uljaaseen taistoon kohti voittoa tavoitteenaan kuuluisa palkinto, joka tällä kertaa oli oliivipuunoksan sijaan lähimmästä koivusta siepattu oksa. Seppeleen symbolinen merkitys oli yhtä suuri kuin antiikinaikaisen esikuvansakin.

Jännittäviä lajeja löytyi aina viestistä keihäänheittoon. Taistelu oli kovaa alusta alkaen, tosin kukaan kilpailijoista ei ollut noudattanut antiikin mallia kisavaatteita valitessaan. Vaikka lupa antiikin olympialaisten tyyliseen pukeutumiseen oli annettu, vaatteet pysyivät tiukasti päällä painin kiihkeistä tunnelmista huolimatta. Neljä kisatiimiä oli nimetty antiikin kaupunkivaltioiden mukaan: Korintti, Messenia, Pisa ja Sparta. Kiivaan taistelun voittajaksi kruunattiin Pisa.

Yllättävän moni oli raskaan koeviikon päätteeksi kaikesta huolimatta päättänyt uppoutua antiikin perintönä kulkeutuvien matemaattisten ihmeiden maailmaan. Pitkien laskukaavojen ja tuskaisten numerosarjojen sijaan osa matematiikkaan syventyneistä opiskelijoista oli taiteillut jännittäviä, kolmiulotteisia rakennelmia paperista. Koko koulun oli vallannut zorbasmaisen rento yhteishengen ja hyväntuulisuuden ilmapiiri, jonka tunnelmissa oli hyvä päättää menestyksekäs lukuvuosi lauantaina Suvivirren ja Gaudeamus igiturin tahtiin.

Teksti Annika Laine ja Nora Yliviikari
Kuvat Pieta Honkakoski

Keväällä Vammalan lukiossa tehtiin Wilmassa koko koulua koskeva kysely, jonka opiskelijat täyttivät. Ensisilmäyksellä voi huomata, että mielipiteet kallistuvat hyvinkin samoille linjoille.

Erityisen positiivisena tietona voidaan pitää, että peräti yli 90 % opiskelijoista arvostaa lukiomme opetusta ja pitää opiskelijoiden ja opettajien vuorovaikutussuhteita hyvinä. Lähes 92 % opiskelijoista pitää Vammalan lukiota turvallisena opiskelupaikkana.

– Lukiomme opettajakunta on todella pätevää ja opetus on selkeää. Täällä on pääosin miellyttävä opiskella, yksi vastaaja kirjoittaa vapaassa palautteessaan.

73,1 % opiskelijoistamme kokee saavansa apua opiskelun suunnittelussa ja 83,5 % tuntee saavansa apua lukujärjestyksen laadinnassa. Noin neljä viidesosaa opiskelijoista pitää arviointia oikeudenmukaisena. Yhtä suuri osa opiskelijoista pitää opinto-opasta helppolukuisena ja selkeänä.

Opiskelijoista 85,1 % pitää koulun työilmapiiriä hyvänä ja sama prosenttiluku on oppituntien työrauhan kohdalla. Noin 85 % opiskelijoista pitää tunteja pääosin rauhallisina ja lähes 83 % kertoo pystyvänsä keskittymään tunneilla.

63 % kyselyyn vastanneista on tyytyväisiä lukion tiloihin, mutta hieman alle kolmasosan mielestä itsenäiseen opiskeluun kaivattaisiin lisää tiloja. Vapaassa palautteessa oppilaat kertoivat kaipaavansa vaihtelevuutta kouluun, esimerkiksi uusia verhoja, sohvia ja huonekasveja kaivattaisiin lisää. Siistijät saavat hyvää palautetta opiskelijoilta: 87,4 % oppilaista pitää kouluamme siistinä. Vapaissa palautteissa luokkien kylmyys talvella nousee selkeästi yhdeksi pääteemaksi.

Lähes 60 % opiskelijoista pitää lukio-opiskelua stressaavana, mikä lienee valtakunnallisestikin yleistä. Kiinnostavaa ja tarpeellista tietysti olisi selvittää, mitä opiskelijat stressaavuudella tarkoittavat ja kuinka yhtäjaksoista se on. Peräti kolmasosa on vastannut, että heillä on ollut nukahtamisvaikeuksia lukio-opiskeluiden vuoksi, joten opiskelijoiden jaksamista pitää tarkastella ja tukea seuraavalla lukukaudella vielä enemmän.

Oppilaiden ikuinen nurisemisen aihe, kouluruoka sai negatiivista palautetta mausteettomuuden ja perunoiden vuoksi. Samaa ruokaa syöville Marttilan koulun alaluokkalaisille miedommat maut ovat ehkä mieleen, mutta pöytiin toivottiin itse lisättäviä mausteita, mikä on varmasti toteuttamiskelpoinen ehdotus seuraavalle lukuvuodelle. Hieman yli 73 %:n mielestä ruokaa on ruokailutilanteissa riittävästi, ja 62,1 % opiskelijoista pitää kouluruokaa terveellisenä. Ruokaan liittyvät vastaukset kertovat, kuinka tärkeäksi osaksi koulupäivää ruoka ja ruokailu koetaan.

Lukiosta selviämisestä opiskelijoilla on realistisia ajatuksia: 60,8 % ajattelee menestyvänsä lukiossa ja 22,7 % vastaa, ettei osaa sanoa. Hieman yli puolet (54,7 %) uskoo menestyvänsä kirjoituksissa, mutta myös epätietoisuutta löytyy noin kolmasosalla opiskelijoista.

Suurin osa opiskelijoista kehittää oppimistaitojaan (noin 57 %) ja käyttää aktiivisen lukemisen tapoja (noin 58 %). Kehitettävää toki vielä on: 33,7 % vastaajista kertoo, ettei käytä erilaisia aktiivisen lukemisen tapoja ollenkaan. Suurin osa opiskelijoista (64,7 %) käyttää kotitehtävien tekemiseen puolesta tunnista tuntiin aikaa.

Opiskelijoista noin 82 % pitää koulun ilmoitustaulujen ja info-TV:n informaatiota hyvänä. Kaksois- tai kolmoistutkintoa käyvät ammattilukiolaiset kuitenkin toivoisivat parempaa tiedon kulkua oppilaitosten välillä. Tiedonkulku kehittyy lisää, sillä ensi lukuvuonna sähköinen Wilma tarjoaa nopean yhteydenpitokanavan koulun ja opiskelijoiden välille.

Kysely tarjosi kehittämisen kohteita ja toteuttamiskelpoisia ideoita, jotka otetaan huomioon, kun rehtori ja opettajakunta suunnittelevat ensi vuoden toimintaa. Kyselyn tulokset olivat kuitenkin pääasiassa ilahduttavan positiivisia. Yksi vastaajista kiteyttää kiitoksensa seuraavasti:

– Vammalan lukiossa on hyvä työilmapiiri ja kaikkien kanssa on helppo tehdä töitä. Kursseja on monipuolisesti ja niistä on kattava esittely opinto-oppaassa. Täällä on hyvä opiskella.

Teksti Nora Yliviikari
Kuvat Pieta Honkakoski ja Nora Yliviikari

Vammalan lukion kevätjuhlassa lakitettiin 73 uutta ylioppilasta. Juhlan alussa vuosikatsauksessaan rehtori Anni Virnes muistutti Sastamalan verkostolukion ensimmäisen lukuvuoden olleen vasta rakennusvaihetta ja seuraavaksi lukuvuodeksi on sovittu kolmen lukion yhteinen jaksotus ja oppituntien alkamisajankohdat. Opetushallituksen oppimisympäristöjen kehittämishankkeen rahoituksella kaikkiin Sastamalan lukioihin on varusteltu kaksi tallenneluokkaa, jotka mahdollistavat samanaikaisopetuksen eri koulujen välillä. Myös oppitunteja voi tallentaa.

Rehtori kiitti edeltäjäänsä Pirjo Kylväjää, henkilökuntaa ja opiskelijoita hyvin sujuneesta vuodesta. Aihekokonaisuus-tiimi, Kannatusyhdistys ja oppilaskunta ovat tarjonneet arkea piristäviä tapahtumia koko lukuvuoden ajan. Comenius-projekti on jatkanut kansainvälistä yhteistyötä skotlantilaisen, saksalaisen, kreikkalaisen ja puolalaisten koulujen kanssa.

Vahvistettu uusi ammattilukiosopimus Sastamalan koulutuskuntayhtymän kanssa luo hyvät edellytykset yhdistelmäopintojen kehittämiselle entistä joustavammin opiskelijoiden tarpeita vastaavaksi. Ammatillisen koulutuksen tervehdyksen juhlaan toi rehtori Antti Lahti. Kaksois- tai kolmoistutkinnon suorittaneita ylioppilaita oli tänä vuonna kymmenen.

Viisikymmentä vuotta sitten ylioppilaiksi päässeiden eli niin sanottujen riemuylioppilaiden tervehdyksen esitti rakennusylitarkastaja Taisto Haapamäki, joka vertaili uusien ylioppilaiden kohtaamaa maailmaa 1960-luvun tilanteeseen ja muistutti arvoperusteiden tärkeydestä. Riemuylioppilaat lahjoittivat Vammalan lukiolle opiskelijatoverinsa taiteilija Ritva Kind-Rainion loistavan värikkään unikkoaiheisen maalauksen.

Musiikkiesityksistä saatiin nauttia puheiden välissä. Lukion toisen vuoden opiskelijat Rosa Harsu ja Jenni Heino soittivat viululla ja pianolla Jean Sibeliuksen Romanssin. Uudet ylioppilaat Peppi Salminen, Petteri Koskinen, Iiro Kulmala ja Piia Piranen esittivät Natasha Bedingfieldin tunnetuksi tekemän kappaleen Unwritten. Lisäksi juhlan tunteikkaana viimeisenä kappaleena kuultiin Tehosekoittimen Maailma on sun (säv. Matti Mikkola, san. Otto Grundström).

Ryhmänohjaajan puheenvuorossa lehtori Timo Niemimaa korosti oikean positiivisen asenteen merkitystä elämässä ja menestymisen moninaisuutta. Uuden ylioppilaan puheenvuoron piti Noora Hilska.

29.4.2010 Vammalan lukion saliin on kerääntynyt joukko opiskelijoita kuulemaan tutkimusalus Arandalla tutkimuspäällikkönä työskentelevää Juha Flinkmania, joka myös ”Roopena” tunnetaan. Päivän aiheena on Itämeri ja sen tila. Huolta herättävästä aiheestaan huolimatta tunnelma salissa leppoisa. Flinkman osaa keventää tunnelmaa hauskoilla välikommenteillaan ja saa yleisön tyrskähtelemään huvittuneena. Aiheena Itämeri on puhututtanut ja mietityttänyt kauan, mutta moni ei tiedä tarkalleen, missä ongelma piilee.

– Itämerellä elää muutamia valtamerien ja makeiden vesien eläin- ja kasvilajeja, joista moni elää sopeutumiskykynsä äärirajoilla, Flinkman kertoo.

Ongelmia ja mahdollisuuksia

Itämeren vesi on vähäsuolaista murtovettä, mikä tekee siitä ja siellä elävistä lajeista erittäin haavoittuvaisia elinolosuhteiden muutoksille. Tämän lisäksi Itämeri on hyvin pieni ja matala valtameriin verrattuna.

Suolapitoisuuden mukaan kerrostunut vesi koostuu suolaisesta ja raskaasta, pohjalle painuneesta suolavedestä sekä Itämereen laskevien jokien laimentamasta, vähäsuolaisesta pintavedestä. Hapekas pintavesi ei pääse sekoittumaan syvempiin vesikerroksiin, mikä yhdessä rehevöitymisen kanssa johtaakin yhteen Itämeren suurista ongelmista, nimittäin happikatoihin.

Veden sekoittumiseen tarvittaisiin aina silloin tällöin suolaisen veden virtauksia eli suolapulsseja, jotka toisivat suolaista ja hapekasta vettä Itämeren syvänteisiin. Ongelmana on kuitenkin suolapulssien epäsäännöllisyys; voi kulua kauankin aikaa ennen kuin seuraava sellainen pääsee Pohjanmereltä Itämerelle. Veden hitaan vaihtumisen vuoksi ympäristömyrkyt ja merta rehevöittävät ravinteet jäävät vaikuttamaan Itämereen pitkäksi ajaksi.

– Happikato vaikuttaa moniin asioihin, erityisesti tiettyihin lajeihin. Turska on hyvä esimerkki siitä, kuinka monien merikalojen lisääntyminen on riippuvainen suolaisten syvänteiden veden laadusta, Flinkman selittää ja kertoo vian turskien häviämiseen olevan myös ihmisten. Kun kalojen olosuhteet lisääntyä ovat huonot, ei niitä sopisi myöskään kalastaa liiaksi. Alati laiminlyötyjen suositeltujen kalastusmäärien seurauksena turskakanta onkin pienentynyt uhkaavasti.

Ongelmat eivät suinkaan pääty tähän. Itämeren rehevöityminen eli veden ravinteiden (erityisesti typen ja fosforin) määrän kasvaminen, on ongelma, jonka tavallinenkin pulliainen voi nähdä sinilevän koristamien rantojen muodossa. Rehevöityminen on sinänsä monimutkainen ongelma, johon ihminen voi kuitenkin omilla toimillaankin vaikuttaa. Varsinaisen salissa tapahtuneen tilaisuuden jälkeisessä haastattelussa Flinkman paljastaa, ettei tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Itse asiassa muutoksessa ollaan Flinkmanin mukaan lipumassa parempaan suuntaan.

– Asioihin voi vaikuttaa ostamalla lähiruokaa, joka on valmistettu ympäristöasiat huomioonottaen. Kuluttajat äänestävät lompakoillaan, Flinkman paljastaa yksinkertaisen ratkaisun.

Taivaan valloittajasta meren salaisuuksien selvittäjäksi

Yhteisen osuuden jälkeen Flinkmanilla oli vielä aikaa vasta Vasaran toimittaja kysymyksiin. Rennolla ja hyvällä huumorilla haastattelu meni yhdessä hujauksessa ohi.

Flinkmanin kertoi tavallisen työpäivänsä olevan konttorissa istumista ja juoksemista pää kolmantena jalkana kokouksesta toiseen.
– Nykypäivän meno on mielestäni aika monessa mielessä älytöntä, että me yhä enemmän juostaan kokouksesta toiseen. Kokouksissa keskustellaan kaikesta siitä, mitä meidän pitäisi tehdä, eikä meillä oikeasti ole enää tarpeeksi aikaa tehdä mitään, Flinkman kritisoi.

Ennen Vammalan lukion tilaisuutta Flinkman oli ollut Turussa puhumassa tutkimusalus Arandan tulevaisuudesta. Pitkät työpäivät ovat jokaisen työn varjopuolet, mutta sukeltaminen ja tutkimusnäytteiden otto ovat meribiologin työn parhaita osia. Sukellustaidon myötä pääsee näkemään tutkimuksen kohdetta lähempää.

Flinkman kertoi, ettei hän aina ole unelmoinut tästä ammatista. Nuorempana hän oli haaveillut hävittäjälentäjän ammatista luettuaan Korkeajännitystä sekä Siivet-lehtiä ja ajatellut hävittäjälentäjän olevan ainoa miehen ammatti. Murrosiän kasvupyrähdysten vuoksi ja toisen silmän näön heikennyttyä mies ei päässytkään toteuttamaan unelmaansa hävittäjälentäjänä. Kun Flinkmannilta kysyttiin seuraavaksi parasta ammattia, hän vastasi Cousteaun. Jacques Cousteuan oli ranskalainen merentutkija, merivoimien upseeri ja dokumentaristi, joka keksi modernit sukelluslaitteet, mutta teki myös todella paljon töitä tuodakseen merien tilat ihmisten tietoisuuteen.

– Olen aina ollut kiinnostunut biologiasta ja luonnosta, mutta meri tuli ammatiksi sukeltamisen myötä.
Flinkman kertoo myös, että hänen suvustaan suurin osa on ”asunut merestä ja elänyt merellä, ollut merenkulkijoita”. ”Roopen” isä oli veneenveistäjä ennen kuin alkoi rakennusmestariksi, ja Flinkmanin vaimon puolella oli myös merenkulkijoita mm. merikapteeni Malmberg. Kotona Flinkmanilla on erilaisia kapteenitauluja. Hän kertoo itse olleensa ”aina kakarasta asti merellä”, eikä oikein muuta osannut ajatella.

Toimittajan kysyttyä, haluaisiko Flinkman kenties vielä vaihtaa ammattiaan, Flinkman pudistaa päätään ja toteaa:
– En vaihtaisi. Tässä on vaan se huono puoli, että kun tästä tulee duuni, niin se tavallaan pilaa hyvän harrastuksen.

Hienoimpia sukelluskokemuksia ovat olleet muun muassa Vrouw Marian hylkyyn sukeltaminen.
– Ihan niin kuin akkarissa (siis Aku Ankassa), Flinkman aloittaa kuvaillessaan uponnutta laivaa: kansi, masto, kanuunatykit, kaikki paikallaan meren syvyydessä. Norjan rannikon syvänteessä sukeltaminen on ollut Flinkmanille toinen erityisesti muistiin painunut kokemus: silliparvi ui yli näyttäen suurelta kimmeltävältä pilveltä taivaalla.

Flinkman vinkkaa vielä haastattelun lopuksi kätevän internetlinkin, jossa jokaisen Itämeren tilasta kiinnostuneen tulisi käydä. Sivusto www.itameriportaali.fi sisältää runsaasti tietoa kaikesta mahdollisesta Itämereen liittyvästä. Kiitoksien jälkeen toivotamme Flinkmannille oikein mukavaa vappua, ja hän kertookin lähtevänsä lämmittämään saunaa Karkkuun.

Teksti Annika Laine ja Nora Yliviikari
Kuvat Pieta Honkakoski