Vasara

Penkinpainajaispäivään mahtui kauhua, pelkoa, jännitystä, verisiä teräaseita, hautakiviä, kauhuelokuvien päähenkilöitä ja paljon muuta. Lukion tilojen karmivuus oli huipussaan: kauhusomisteet ja abiturienttien puvut olivat kovan vaivannäön tulosta.

Pahvinen viikatemies luomassa kauhun tunnelmaa

Suurin osa ykkös- ja kakkosluokan opiskelijoista kokivat rasvaisen huulipunan kasvoissaan, kun penkinpainajaispäivästä oli kulunut vasta varttitunti. Ulko-ovesta sisään astuessa muutama abi onnistui heti koristelemaan huulipunalla kasvot aivan uuteen uskoon. Heti tämän jälkeen kehotukset ”radalle” siirtymisestä olivat jo niin painostavat, että alemmilla luokka-asteilla olevat lukiolaiset lähtivät nöyrinä seikkailemaan radan läpi. Ulko-ovelta liikuntasaliin oleva abiturienttien rakentama rata sisälsi mm. hiustenlaittopisteen (tupeeraukset ja poninhäntäkampaukset olivat selkeä hitti), meikkipisteen (huulipuna oli kovassa käytössä), ryömimistä ja konttailemista ja ruokapisteitä (etikkasuihke suoraan suuhun herätti tehokkaasti aamulla).

Kaksi ensimmäistä oppituntia lukion nuorimmaiset yrittivät opiskella, mutta kolmannella ja neljännellä tunnilla abiturientit tulivat luokkiin määräämään vapaaehtoisia tekemään mitä erikoisimpia asioita luokan edessä. Esimerkiksi oliivin poimiminen suulla piimää täynnä olevasta ämpäristä ei ole erityisen helppoa. Palkintona sentään oli kourallinen karkkia abeilta.

Penkkaripäivän kruunasi puoliltapäivin aloitettu Abishow. Abiturientit viihdyttivät koko koulun väkeä opettajien kahvitellessa pöydän ääressä ja opiskelijoiden istuessa liikuntasalin lattialla. Odotettu abivideo sai aikaan ainakin opiskelijoissa naurunremakkaa. Kaunistelematon video oli täynnä lähinnä opettajia koskevaa pilailua, kuitenkin jonkinnäköisissä hyvän maun rajoissa. Show’n loppusilauksena oli abilaulu, johon oli otettu mallia Kirkan Hengaillaan-kappaleesta. Kun abit olivat tarpeeksi hengailleet estradilla, he riensivät rekkoihin. Ajelun jälkeen heitä odottikin koko koulun siivoaminen ja abitodistukset niille, jotka olivat osanneet laskea 75:een. Jälleen yksi vuosiluokka lähti pois jättäen jälkeensä paljon muistoja, imeskeltäviä karamellejä ja kaikille harvinaisen karmaisevan penkinpainajaispäivän – onneksi tarkoituksellisesti.

Teksti Heini Laakso
Kuvat Pieta Honkakoski ja Kasper Kouvo

19. helmikuuta 2010 Vammalan lukiossa kierrettiin rastilta rastille YK:n sovittelupolun merkeissä. Rasteilla oppilaiden tuli miettiä ja ratkaista erilaisia kysymyksiä mm. riidoista, aseista, sovittelusta ja maista, joissa YK toimii. Polkuun osallistuivat kaikki ykkösluokkalaiset ja ne kakkosluokkalaiset, jotka eivät osallistuneet vanhojen tansseihin.

Perjantaiaamu alkoi liikuntasalissa, jonne opiskelijat kokoontuivat kuulemaan, mitä lehtori Timo Niemimaalla oli kerrottavana sekä kyseisestä sovittelupolusta että Ruandasta, jossa kuoli vuonna 1994 kansanmurhan seurauksena 800 000 ihmistä. Lehtori näytti myös videon, jossa pyöri kuvia Ruandan uhreista. Videon aikana liikuntasalissa oli aivan hiljaista lukuun ottamatta videoon kuulunutta musiikkia, sillä salin reunoilla istuneiden oppilaiden katseet olivat kuin naulittuja valkokankaalla pyöriviin kuviin. Oli tuskin ketään, jota video ei olisi jättänyt miettimään asiaa.

Kun video oli loppunut ja Niemimaa kertonut riittävästi polun ideasta, opiskelijoiden tuli 3-5 hengen ryhmissä poistua tehtäväpassi mukanaan heille osoitetuille rasteille. Rasteja oli yhteensä seitsemän, joista jokainen oli omassa luokassaan ja joiden pohtimiseen oli käytettävissä noin kymmenisen minuuttia. Jotta ryhmäläisillä oli rauhan ja hyvän tahdon lisäksi ulkoinen motivaatio suorittaa rastit kunnollisesti, Niemimaa julisti ryhmien välille kilpailun, jossa parhaiten vastanneet tultaisiin palkitsemaan.

Ryhmien jäsenien oli käytettävä runsaasti harmaita aivosolujaan pohtiessaan, millainen on hyvä sovittelija, mikä aseryhmä kuuluu mihinkin aseidenriisuntasopimukseen, missä maissa on tällä hetkellä käynnissä rauhanturvausoperaatio, miten ratkoa sekä laajempia yhteiskunnallisia että arjen riitoja ja miten hyvä oppimisympäristö ja koulurauha saataisiin pidettyä yllä. Viimeisellä eli seitsemännellä rastilla tuli ratkaista arvoitusmaisiin lauseisiin piilotetut sanat, joista ryhmät saivat valita yhden, josta muodostaisivat patsaan. Kamera ikuisti poseeraavat opiskelijat.

Sovittelupolun päätyttyä kokoonnuttiin jälleen saliin kuulemaan, ketkä olivat sipsi- ja karkkipussien arvoisia. Kun kuusi voittajaryhmää oli julistettu ja palkinnot jaettu ne ansaitseville, siirtyi puheenvuoro ensi vuoden valinnoista kertoville opettajille. Kokonaisuudessaan järjestetty sovittelupolku oli onnistunut ja kaikki ryhmät panostivat vastauksiinsa, jotka olikin jaettu hyviin ja erittäin hyviin, huonoja ei siis ollut ollenkaan. Polusta oli siis myös hyötyä opiskelijoiden joutuessa tosissaan miettimään. Ykköset siis saattoivat yhtyä 1B:n Alina Lehtosen kommenttiin:
- Kivaa vaihtelua ja antaa lisätietoa YK:n toiminnasta.

Teksti Jenny Lehtinen
Kuvat Pieta Honkakoski

19. helmikuuta 2010 Vammalan lukion liikuntasalissa vallitsi odottava, juhlava tunnelma ja iloinen hälinä reunusti salia siihen asti, kunnes oppilaitoksen vanhimmiksi siirtyneet pojat ja tytöt antoivat aihetta ihasteluun astumalla viimein saliin. Tytöt olivat kuin karamelleja tai pikemminkin jalokiviä astellessaan upeissa mekoissaan pingviinipukuisten kavaljeeriensa vierellä. Oli niin viininpunaista, yön sineä, pirteän pinkkiä kuin metsän vihreääkin.

Seurasi kierroksia salin ympäri, joiden aikana yleisö ehti tarkastella lähietäisyydeltä ohikulkevia 36 ylvästä paria iloisen musiikin soidessa. Korkojen kopina ja helmojen kahina peittyivät miltei kokonaan musiikin tahteihin. Vanhoilta liikeni muutama hymykin yleisön joukossa väijyville valokuvaajille. Kierrosten jälkeen parien oli aika kulkea käsien muodostamien porttien alta, minkä jälkeen kulkijat asettuivat itsekin jälleen porteiksi. Sitten seurasi tanssinomainen kättenpuristus liikkuvassa piirissä. Sitten tanssiaisten ensimmäinen tanssi oli ohi.

Musiikista seurasi tauko ja parit kiersivät jälleen salin ympäri. Hilpeä, valssimainen musiikki täytti salin ja parit pyörähtelivät kahdessa kehässä. Uuden musiikin aloittaessa jälleen uuden tanssin kierto kehissä jatkui, kunnes taputukset katkaisivat sen ja vuorossa oli maljapuhe. Ei niinkään pitkän mutta vanhoja ja yleisöä viihdyttävän puheen jälkeen oli aika nähdä odotetut tyttöjen tanssi ja poikien laulu. Poikien reipas laulu kajahti ilmoille kättentaputusten kera kertoen villistä yöstä, ja suosionosoitusten jälkeen tytöt varastivat katseet tanssillaan The Pussycat Dollsin tahtiin.

Seuraavaksi vanhat esittivät parinvaihtotanssit vanhaan, rentoon tyyliin, ja loppua lähestyttäessä oli vuorossa kaksi valssia. Ensimmäisessä valssissa salin lattia tömähteli rytmikkäästi korkojen hakatessa sitä musiikin tahtiin, kun taas toisessa tytöt liikkuivat kevyesti pyörähdellen ryhdikkäiden poikien joukossa. Neljäntoista tanssin sarjan päätti voimakas ja dramaattinen tango. Loppukiitoksen siivittämänä yleisö poistui viettämään viikonloppua ja vanhat valmistautumaan uuteen koitokseen illalla.

Teksti Jenny Lehtinen
Kuvat Pieta Honkakoski

Lukiolla järjestettiin yläkoululaisille ja heidän vanhemmilleen esittelytilaisuus. Opinto-ohjaaja Eija Koski oli ideoinut illan messumuotoiseksi. Alkuun esiteltiin perinteisesti lukiota Powerpoint-esitysten avulla, mutta lopuksi vanhemmilla oli mahdollisuus kierrellä messupisteissä ja jutella opettajien kanssa. Tunnelma oli lämminhenkinen.

Verkostolukion rehtori Anni Virnes avasi tilaisuuden ja esitteli nykyisen lukion toimintaa. Pääasiassa lukio tarjoaa opetusta nuorille, mutta verkostolukiossa voivat opiskella myös aikuiset. Aikuisopiskelija voi opiskella päivällä muun opetuksen yhteydessä tai sitten iltalukiossa iltatunneilla. Lukioon voi tulla opiskelemaan myös vain yhtä ainetta, vaikkapa ranskan kieltä. Tälläkin hetkellä lukiossamme on innokkaita ranskan kielen opiskelijoita, jotka opiskelevat päivälukion kursseilla. Anni Virnes esitteli myös verkko-oppimisympäristöä, joka mahdollistaa lukio-opiskelun verkon kautta. Verkon välityksellä voi opiskella vaikkapa japania! Verkostolukion strategiana on ylläpitää elinvoimaisina kaikki kolme lukiota: Mouhijärvi, Äetsä ja Vammala. Uudet virtuaaliopetusvälineet mahdollistavat tehokkaamman yhteistyön näiden koulujen välillä.

Lukion musiikkiryhmä Samba Tristeze esitti mukaansatempaavaa sambaa ja sai monenkin jalan vipattamaan ja lantion liikehtimään vaivihkaa. Opiskelijat tarjosivat jälleen kerran mainion musiikkielämyksen.

Lukiomme opiskelijat Rosa Harsu, Peppi Salminen, Laura Tuomisto ja Heikki Tuomisto kertoivat kokemuksiaan lukio-opiskelusta. Lukion voi suorittaa halutessaan myös neljässä vuodessa, mikä tuo joustoa ja väljyyttä opiskeluun. Nuoret olivat kokeneet opiskelun mielekkääksi, ja he kehuivat erityisesti taideaineiden piristävää vaikutusta lukion arkeen.

Lehtori Teresa Galeniuksen messupisteessä esiteltiin mm. oppilaiden töitä.

Uunituore apulaisrehtori Ilkka Naatula esitteli asiantuntevasti ja selkeästi lukion kurssitarjontaa ja kurssien valitsemista kurssitarjottimelta. Viesti oli selkeä: etukäteen ei tarvitse turhia tuskailla, sillä vielä lukio-aikana voidaan useaan kertaan tehdä uusia suunnitelmia. Naatula esitteli myös uutta Wilma-tietokoneohjelmaa, jonka avulla vanhemmat voivat internetin kautta seurata lapsensa koulunkäynnin edistymistä sekä selvittää poissaoloja.

Lehtori Sakari Härmä esittelee fysiikan salaisuuksia

Opettajat esittelivät tämän jälkeen lukiomme kursseja; esimerkiksi Minna Koskinen toi esille Vammalan lukion laajaa kansainvälistä toimintaa. Opiskelijamme ovat vierailleet niin Tansaniassa kuin Skotlannissakin koulun projektien kautta. Projektien kautta voi solmia elinikäisiä ystävyyssuhteita ja oppia tietenkin kieltä käytännössä.

Ilkka Naatula ja Anniina Finska kertoivat vielä ammattilukiotoiminnasta, joka on Vammalan lukiossa jopa kansallisesti arvostettua. Juuri eläkkeelle jäänyt rehtorimme Pirjo Kylväjä on käynyt esitelmöimässä Vammalan lukion ja ammattikoulun välisestä toimivasta ja hyvästä ammattilukiomallista myös muille lukioille ja päättäjille. Ammattilukiovaihtoehdossa voi parhaimmillaan suorittaa jopa kolmoistutkinnon: ammattitutkinnon, lukion päästötodistuksen ja ylioppilastutkinnon. Tämä edellyttää kuitenkin yhteensä neljän vuoden opiskeluja. Ammattilukiolainen Anniina Finska kuvaili ammattilukiota haastavaksi, mutta toisaalta mielenkiintoiseksi ja monia mahdollisuuksia avaavaksi.

Lopuksi vanhemmat ja nuoret kiertelivät messupisteissä ja nauttivat tarjottavista.Messupisteissä opettajat kertoivat aineistaan ja lukio-opiskelusta. Lähilukioon Mouhijärvelle, Äetsään ja Vammalaan nuoren on turvallista tulla, ja kurssitarjonta on laaja ja monipuolinen.

Kasper Kouvo