29.4.2010 Vammalan lukion saliin on kerääntynyt joukko opiskelijoita kuulemaan tutkimusalus Arandalla tutkimuspäällikkönä työskentelevää Juha Flinkmania, joka myös ”Roopena” tunnetaan. Päivän aiheena on Itämeri ja sen tila. Huolta herättävästä aiheestaan huolimatta tunnelma salissa leppoisa. Flinkman osaa keventää tunnelmaa hauskoilla välikommenteillaan ja saa yleisön tyrskähtelemään huvittuneena. Aiheena Itämeri on puhututtanut ja mietityttänyt kauan, mutta moni ei tiedä tarkalleen, missä ongelma piilee.
– Itämerellä elää muutamia valtamerien ja makeiden vesien eläin- ja kasvilajeja, joista moni elää sopeutumiskykynsä äärirajoilla, Flinkman kertoo.

Ongelmia ja mahdollisuuksia
Itämeren vesi on vähäsuolaista murtovettä, mikä tekee siitä ja siellä elävistä lajeista erittäin haavoittuvaisia elinolosuhteiden muutoksille. Tämän lisäksi Itämeri on hyvin pieni ja matala valtameriin verrattuna.
Suolapitoisuuden mukaan kerrostunut vesi koostuu suolaisesta ja raskaasta, pohjalle painuneesta suolavedestä sekä Itämereen laskevien jokien laimentamasta, vähäsuolaisesta pintavedestä. Hapekas pintavesi ei pääse sekoittumaan syvempiin vesikerroksiin, mikä yhdessä rehevöitymisen kanssa johtaakin yhteen Itämeren suurista ongelmista, nimittäin happikatoihin.
Veden sekoittumiseen tarvittaisiin aina silloin tällöin suolaisen veden virtauksia eli suolapulsseja, jotka toisivat suolaista ja hapekasta vettä Itämeren syvänteisiin. Ongelmana on kuitenkin suolapulssien epäsäännöllisyys; voi kulua kauankin aikaa ennen kuin seuraava sellainen pääsee Pohjanmereltä Itämerelle. Veden hitaan vaihtumisen vuoksi ympäristömyrkyt ja merta rehevöittävät ravinteet jäävät vaikuttamaan Itämereen pitkäksi ajaksi.
– Happikato vaikuttaa moniin asioihin, erityisesti tiettyihin lajeihin. Turska on hyvä esimerkki siitä, kuinka monien merikalojen lisääntyminen on riippuvainen suolaisten syvänteiden veden laadusta, Flinkman selittää ja kertoo vian turskien häviämiseen olevan myös ihmisten. Kun kalojen olosuhteet lisääntyä ovat huonot, ei niitä sopisi myöskään kalastaa liiaksi. Alati laiminlyötyjen suositeltujen kalastusmäärien seurauksena turskakanta onkin pienentynyt uhkaavasti.
Ongelmat eivät suinkaan pääty tähän. Itämeren rehevöityminen eli veden ravinteiden (erityisesti typen ja fosforin) määrän kasvaminen, on ongelma, jonka tavallinenkin pulliainen voi nähdä sinilevän koristamien rantojen muodossa. Rehevöityminen on sinänsä monimutkainen ongelma, johon ihminen voi kuitenkin omilla toimillaankin vaikuttaa. Varsinaisen salissa tapahtuneen tilaisuuden jälkeisessä haastattelussa Flinkman paljastaa, ettei tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Itse asiassa muutoksessa ollaan Flinkmanin mukaan lipumassa parempaan suuntaan.
– Asioihin voi vaikuttaa ostamalla lähiruokaa, joka on valmistettu ympäristöasiat huomioonottaen. Kuluttajat äänestävät lompakoillaan, Flinkman paljastaa yksinkertaisen ratkaisun.
Taivaan valloittajasta meren salaisuuksien selvittäjäksi

Yhteisen osuuden jälkeen Flinkmanilla oli vielä aikaa vasta Vasaran toimittaja kysymyksiin. Rennolla ja hyvällä huumorilla haastattelu meni yhdessä hujauksessa ohi.
Flinkmanin kertoi tavallisen työpäivänsä olevan konttorissa istumista ja juoksemista pää kolmantena jalkana kokouksesta toiseen.
– Nykypäivän meno on mielestäni aika monessa mielessä älytöntä, että me yhä enemmän juostaan kokouksesta toiseen. Kokouksissa keskustellaan kaikesta siitä, mitä meidän pitäisi tehdä, eikä meillä oikeasti ole enää tarpeeksi aikaa tehdä mitään, Flinkman kritisoi.
Ennen Vammalan lukion tilaisuutta Flinkman oli ollut Turussa puhumassa tutkimusalus Arandan tulevaisuudesta. Pitkät työpäivät ovat jokaisen työn varjopuolet, mutta sukeltaminen ja tutkimusnäytteiden otto ovat meribiologin työn parhaita osia. Sukellustaidon myötä pääsee näkemään tutkimuksen kohdetta lähempää.
Flinkman kertoi, ettei hän aina ole unelmoinut tästä ammatista. Nuorempana hän oli haaveillut hävittäjälentäjän ammatista luettuaan Korkeajännitystä sekä Siivet-lehtiä ja ajatellut hävittäjälentäjän olevan ainoa miehen ammatti. Murrosiän kasvupyrähdysten vuoksi ja toisen silmän näön heikennyttyä mies ei päässytkään toteuttamaan unelmaansa hävittäjälentäjänä. Kun Flinkmannilta kysyttiin seuraavaksi parasta ammattia, hän vastasi Cousteaun. Jacques Cousteuan oli ranskalainen merentutkija, merivoimien upseeri ja dokumentaristi, joka keksi modernit sukelluslaitteet, mutta teki myös todella paljon töitä tuodakseen merien tilat ihmisten tietoisuuteen.
– Olen aina ollut kiinnostunut biologiasta ja luonnosta, mutta meri tuli ammatiksi sukeltamisen myötä.
Flinkman kertoo myös, että hänen suvustaan suurin osa on ”asunut merestä ja elänyt merellä, ollut merenkulkijoita”. ”Roopen” isä oli veneenveistäjä ennen kuin alkoi rakennusmestariksi, ja Flinkmanin vaimon puolella oli myös merenkulkijoita mm. merikapteeni Malmberg. Kotona Flinkmanilla on erilaisia kapteenitauluja. Hän kertoo itse olleensa ”aina kakarasta asti merellä”, eikä oikein muuta osannut ajatella.
Toimittajan kysyttyä, haluaisiko Flinkman kenties vielä vaihtaa ammattiaan, Flinkman pudistaa päätään ja toteaa:
– En vaihtaisi. Tässä on vaan se huono puoli, että kun tästä tulee duuni, niin se tavallaan pilaa hyvän harrastuksen.
Hienoimpia sukelluskokemuksia ovat olleet muun muassa Vrouw Marian hylkyyn sukeltaminen.
– Ihan niin kuin akkarissa (siis Aku Ankassa), Flinkman aloittaa kuvaillessaan uponnutta laivaa: kansi, masto, kanuunatykit, kaikki paikallaan meren syvyydessä. Norjan rannikon syvänteessä sukeltaminen on ollut Flinkmanille toinen erityisesti muistiin painunut kokemus: silliparvi ui yli näyttäen suurelta kimmeltävältä pilveltä taivaalla.
Flinkman vinkkaa vielä haastattelun lopuksi kätevän internetlinkin, jossa jokaisen Itämeren tilasta kiinnostuneen tulisi käydä. Sivusto www.itameriportaali.fi sisältää runsaasti tietoa kaikesta mahdollisesta Itämereen liittyvästä. Kiitoksien jälkeen toivotamme Flinkmannille oikein mukavaa vappua, ja hän kertookin lähtevänsä lämmittämään saunaa Karkkuun.
Teksti Annika Laine ja Nora Yliviikari
Kuvat Pieta Honkakoski