Vasara

Lukuvuoden viestintä- ja mediaosaamisen aihekokonaisuuden hengessä Vammalan lukiolla vieraili 4.10.2011 nuori Helsingin Sanomien toimittaja Elina Väntönen. Hän kertoi opiskelijoille toimittajan työtehtävistä, opinnoista sekä omasta työstään ja kirjoittamistaan jutuista.

Väntönen opiskeli journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa kaksi ja puoli vuotta, minkä jälkeen hän alkoi päätoimisesti työskennellä toimittajana. Nyt hän työskentelee Helsingin Sanomissa toista vuotta.

– Toimittajaksi opiskelu on sekoitus teorian ja käytännön opintoja. Ammattiin pääsee helpoiten yliopistosta. Hakijoita on kuitenkin paljon, mikä vaikeuttaa opiskelemaan pääsyä, Väntönen kertoi esityksessään.

Jos Väntönen kuvailisi toimittajan työtä yhdellä sanalla, se olisi epävarmuus.
– Koskaan ei voi tietää ennalta, mitä päivän aikana tapahtuu. Suunnitelmat voivat muuttua hyvinkin nopeasti, hän kertoo. Esimerkiksi Väntönen itse lähti hyvin lyhyellä varoitusajalla Kreikkaan eurokriisin myötä syntyneiden mellakoiden aikaan.
– Se oli hyvin mielenkiintoinen keikka, hän hymyilee.

Toimittajaksi haluavia Väntönen kannustaa lukemaan paljon ja seuraamaan mediaa, esimerkiksi televisiota ja radiota. Laaja yleissivistys, kuten historian ja yhteiskuntaopin tiedot, ovat tärkeitä. Toimittajan on oltava myös hyvä tiedonhankkija.

– Tietoa tulee osata hakea muun muassa haastatteluista, asiakirjoista, Internetistä ja televisiosta, Väntönen kertoo. Kielitaidoille löytyy myös käyttöä, etenkin talous- ja ulkomaantoimituksessa.

– Toimittaja tarvitsee myös pokkaa. On uskallettava esittää hankaliakin kysymyksiä. Julkista kritiikkiä on kestettävä, ja suoranaista uhkailuakin voi joskus tulla vastaan.

Marianna Irri ja Tiina Tuomisto

Koulumme Comenius-projekti sai jatkoa, kun vierailimme Italiassa Castelfiorentinossa 3.–8.11.2011. Mukana oli viisi Vammalan lukion tyttöä, englannin opettaja Antti Väisänen ja Sastamalan verkostolukio rehtori Anni Virnes.

Oppilaat asuivat paikallisten opiskelijoiden kotona ja opettajat majoittautuivat hotelliin. Ohjelmaan kuului paikalliseen kouluun tutustumista, italian kielen opiskelua, retki Firenzeen ja projektin teeman mukaista toimintaa.

Vierailun teemana oli työhön hakeminen, joten niinpä jokainen maa esitteli oman kotikaupunkinsa paikallisen yrityksen, jonka jälkeen vuorossa oli leikkimielinen työnhaku eli jokainen opiskelija haki jonkin maan yritykseen. Haastattelujen jälkeen jokainen yritys valitsi yhden tai useamman henkilön, jolle annettiin kuviteltu työpaikka.

Koulu, johon tutustuimme, oli hyvin suuri, mutta melko huonossa kunnossa. Sisätilat olivat tyhjät ja karut, luokkahuoneissa yhdellä seinällä oli yksi pieni liitutaulu ja toisella seinällä kartta. Dokumenttikameroita, tietokoneita ja valkokankaita ei ollut, vaan tekstit heijastettiin piirtoheittimellä suoraan seinälle.

Neljään päivään sisältyi paljon muutakin kuin koulutehtäviä kuten shoppailua, ulkona syömistä, diskossa käymistä, keilaamista ja host-perheiden kanssa yhdessä oloa. Koti-ikävä ei todellakaan päässyt yllättämään, sillä todella ihanien ihmisten, hienojen retkien ja hyvä ruuan vuoksi Italiassa olisi viihtynyt vaikka koko viikon. Yleisten vessojen huonokuntoisuus oli ehkä ainoa asia, joka sai kaipaamaan Suomea.

Kaikin puolin onnistunut reissu antoi meille paljon uusia ystäviä, joiden kanssa toivottavasti tavataan vielä, ja unohtumattomia muistoja, joita muistellaan lämmöllä vielä vuosienkin päästä.

Henna Harjunen ja Sini Rautanen

Kuka olet ja mistä tulet?
Olen Julia Tapioca ja tulen Braziliasta.
Olen Eugenia Razzetti Argentiinasta. Minua kutsutaan Ugeksi.

Miksi valitsit juuri Suomen vaihto-oppilasmaaksi?
Julia: Vaihtoehtoni olivat Meksiko tai Suomi. Otin Suomen, sillä halusin Eurooppaan.
Uge: Vaihtoehtoni olivat Suomi tai Itävalta. Valitsin Suomen, sillä maa oli outo ja en tiennyt täältä oikein mitään. Olin ensimmäinen vaihto-oppilas, joka tuli Suomeen.

Miksi lähdit vaihtoon?
Julia: Serkut olivat olleet vaihdossa ennen minua. He ja setäni sanoivat, että minun kannattaisi kokeilla.
Uge: Veljeni oli ollut vaihdossa USA:ssa. Hänestä se oli ollut mukava kokemus, joten halusin itse myös kokea sen.

Tiesitkö Suomesta mitään etukäteen? Jos tiesit niin mitä?
Julia: Tiesin, että Suomessa on saunoja, joissa ihmiset käyvät alasti. Tiesin myös, että tämä on kylmä maa ja täällä on ujoja ihmisiä.
Uge: En tiennyt muuta, kuin että täällä on joulupukki.

Mitä pidät Suomesta?
Julia: Suomessa on kylmä, mutta tämä on hieno paikka.
Uge: Tämä on hieno maa. Ihmiset ovat niin erilaisia täällä kuin Argentiinassa: kilttejä, ihania ja kohteliaita. Tykkään eri vuodenajoista.

Mitä mieltä olet Vammalasta ja Vammalan lukiosta?
Julia: Arvelin, että Vammala on pieni, mutta se ei ollut niin pieni kuin kuvittelin. Paikkakunta on ihan erilainen kuin Brasilia. Täällä saa kävellä teillä rauhassa. Pidän Vammalasta ja lukiosta. Koulu on täältä kaikkein erilaisin juttu.
Uge: Pidän Vammalasta, kun se on niin pieni ja hiljainen; samantyyppinen kuin kotikaupunkini. Lukio on myös hieno, täällä saa tutustua kaikkiin, paikka on lämmin ja ystävällinen.

Ovatko opettajat kivoja?
Julia: Kyllä, he ovat erityyppisiä kuin Brasiliassa, he opettavat hyvin. Erilaista Brasiliaan verrattuna on se, että oppilaat ja opettajat vitsailevat Brasiliassa toisistaan, kun taas täällä on ihan selvä erottelu opiskelijoiden ja opettajan välillä.
Uge: Kaikki ovat kivoja, aina auttamassa ja sanovat, että kaikkeen löytyy ratkaisu.

Oletko saanut paljon kavereita?
Julia: Olen saanut paljon kavereita. Olin kuullut, että suomalaiset ovat ujoja. Moni puhui minulle ja sain kavereita jo ensimmäisenä päivänä.
Uge: Joo, alussa oli vähän vaikeaa. Olin kuullut, että suomalaiset ovat hieman ujoja. Myöhemmin sain paljon hyviä kavereita. He opettivat minulle kulttuuria.

Onko Suomessa ollut mukavaa?
Julia: Kyllä, kun on kavereita. Joskus on ollut rankkaa; perhe ja ystävät ovat Brasiliassa, täytyy huolehtia itsestään ja olla itsestä vastuussa.
Uge: On ollut kivaa, olen uinut kesällä järvessä, se oli mukavaa.

Missä kaikkialla Suomessa olet käynyt?
Julia: Karkussa, Tampereella, Helsingissä, Vammalassa, Turussa, Lappeenrannassa ja Kangasalalla.
Uge: Vaasassa, Turussa, Helsingissä, Tampereella, Porissa ja Huittisissa.

Markus Ranki ja Inka Palviainen

Vammala lukiossa vietettiin itsenäisyysjuhlaa ja uusien ylioppilaiden lakkiaisia 5. joulukuuta. Partiolaisten tuoman lipputervehdyksen jälkeen oppilaskunnan puheenjohtaja Aleksi Sandroos piti tervehdyspuheen.

Oppilaskunnan vanhimmat siirsivät veteraaniliittojen koululle lahjoittaman Vapauden viestikapulan toisen vuoden opiskelijoiden edustajille saatesanojen myötä. Kapulan viesti muistuttaa veteraanien työstä itsenäisen Suomen puolesta ja yhteishengestä: veljeä ei jätetä. Seuraavaksi esiintyi lukiomme harmonikkataituri Katri Rantanen, joka soitti elävästi Iltatähti-kappaleen.

Juhlapuheen pitänyt diplomi-insinööri Erkki Aaltonen korosti puheessaan sinnikkään työn teon ja periksi antamattoman luonteen merkitystä niin Suomen itsenäisyyden saavuttamisessa kuin ylioppilaiden elämässä. Aaltonen lainasi elämänohjeeksi Köyliön valokuvamestarin vastausta: ”Kaik tyä on vaikiaa, kun sen hyvi tekee.” Isänmaamme elintason muutoksesta ja vaatimattomuuden riittävyydestä Aaltonen käytti vaikuttavana esimerkkinään isäänsä, jolle valtio ei hänen 18-vuotiaana rintamalle lähtiessään antanut mitään. Aaltonen vaihtoi puheen aikana päälleen isänsä ruskean sarkatakin, jonka perhe oli rintamalle lähteneelle pojalleen teettänyt ja jota myös Aaltonen itse oli sodan jälkeen käyttänyt metsätöissä. Puheen lopuksi Aaltonen laittoi päähänsä isänsä jatkosodan aikaisen lakin, joka rinnastui uusien ylioppilaiden vitivalkoisiin lakkeihin.

Musiikkiryhmän kuoro esitti Elisabet Rantasen johdolla Kaasisen ja Akimofin Niin korkea on taivas -laulun. Musiikkiesityksen jälkeen oli Vammalan lukion kuuden uuden ylioppilaan vuoro saada todistuksensa, lakkinsa, ruusunsa ja aplodinsa hyvin tehdystä työstä. Kannatusyhdistyksen stipendi annettiin Esa Yli-Vainiolle ja toisen vuoden opiskelija Riku Kuusistolle, joka on äänentoiston asiantuntijana ja soittajana ollut varmistamassa koulun juhlien onnistumisen. Ylioppilaaksi julistamisen jälkeen laulettiin vielä Gaudeamus igitur ja Maamme.