Vasara

Penkinpainajaispäivään mahtui kauhua, pelkoa, jännitystä, verisiä teräaseita, hautakiviä, kauhuelokuvien päähenkilöitä ja paljon muuta. Lukion tilojen karmivuus oli huipussaan: kauhusomisteet ja abiturienttien puvut olivat kovan vaivannäön tulosta.

Pahvinen viikatemies luomassa kauhun tunnelmaa

Suurin osa ykkös- ja kakkosluokan opiskelijoista kokivat rasvaisen huulipunan kasvoissaan, kun penkinpainajaispäivästä oli kulunut vasta varttitunti. Ulko-ovesta sisään astuessa muutama abi onnistui heti koristelemaan huulipunalla kasvot aivan uuteen uskoon. Heti tämän jälkeen kehotukset ”radalle” siirtymisestä olivat jo niin painostavat, että alemmilla luokka-asteilla olevat lukiolaiset lähtivät nöyrinä seikkailemaan radan läpi. Ulko-ovelta liikuntasaliin oleva abiturienttien rakentama rata sisälsi mm. hiustenlaittopisteen (tupeeraukset ja poninhäntäkampaukset olivat selkeä hitti), meikkipisteen (huulipuna oli kovassa käytössä), ryömimistä ja konttailemista ja ruokapisteitä (etikkasuihke suoraan suuhun herätti tehokkaasti aamulla).

Kaksi ensimmäistä oppituntia lukion nuorimmaiset yrittivät opiskella, mutta kolmannella ja neljännellä tunnilla abiturientit tulivat luokkiin määräämään vapaaehtoisia tekemään mitä erikoisimpia asioita luokan edessä. Esimerkiksi oliivin poimiminen suulla piimää täynnä olevasta ämpäristä ei ole erityisen helppoa. Palkintona sentään oli kourallinen karkkia abeilta.

Penkkaripäivän kruunasi puoliltapäivin aloitettu Abishow. Abiturientit viihdyttivät koko koulun väkeä opettajien kahvitellessa pöydän ääressä ja opiskelijoiden istuessa liikuntasalin lattialla. Odotettu abivideo sai aikaan ainakin opiskelijoissa naurunremakkaa. Kaunistelematon video oli täynnä lähinnä opettajia koskevaa pilailua, kuitenkin jonkinnäköisissä hyvän maun rajoissa. Show’n loppusilauksena oli abilaulu, johon oli otettu mallia Kirkan Hengaillaan-kappaleesta. Kun abit olivat tarpeeksi hengailleet estradilla, he riensivät rekkoihin. Ajelun jälkeen heitä odottikin koko koulun siivoaminen ja abitodistukset niille, jotka olivat osanneet laskea 75:een. Jälleen yksi vuosiluokka lähti pois jättäen jälkeensä paljon muistoja, imeskeltäviä karamellejä ja kaikille harvinaisen karmaisevan penkinpainajaispäivän – onneksi tarkoituksellisesti.

Teksti Heini Laakso
Kuvat Pieta Honkakoski ja Kasper Kouvo